Siirry pääsisältöön

Suojele minua

Pienet kädet kasvojen edessä. Suojana, tältä pahalta maailmalta. Silmät suljettuna. Ei riitä, korvat kuulee. Kyyneleet virtaa pitkin poskia. Paha..aikuinen, jonka piti suojella. Kriisi. Tunnemyrsky. Ei pysty pidätellä. Ryöppy rumia sanoja. Huutoa.Turvaton. Paha olla. Pelko. Auta minua!
Äiti, pyyhi kyyneleeni. Ota käsistäni kiinni. Ota syliin.  Tahdon tuntea lämmön ja rakkauden. Pidä kiinni, äläkä päästä pois. Kuiskaa korvaani; ei ole mitään hätää. Kerro tarina. Suukoota. Saanhan nukahtaa syliisi. Aamulla kaikki paha on poissa. Ei koskaan enää eilistä.
Vanhempien ero jättää aina jälkensä lapsiin. Kun eropäätös on tehty aikuisten kesken, tulee katse sen jälkeen kiinnittää lapsiin. Tulevat päätökset tehdään lasten etuja ajatellen. Vanhempien tulisi pystyä sopimaan asioista ilman riitoja. Toista vanhempaa ei saisi haukkua lasten kuullen. Tapaamisissa tulisi käyttäytyä niin normaalisti kuin voi. Vaikka sattuisi,  niin se kipu on vaa nieltävä. Me olemme roolimalleina. Lapset eivät ole tyhmiä. Apua saa pyytää ja tulee hakea. Voimavarat voi huveta äkkiä. Aika auttaa, mutta menetettyä aikaa ei saa takaisin. Meidän arki on meidän lasten lapsuus. Tehdään siitä hyvä, paras mahdollinen.

Tässä muutama linkki josta saa apua:




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihan wonder womanina

Jalat tutisee. Pitkästä aikaa tunnen ylpeyttä itsestäni. Tein jotain mitä en olisi uskonut saavuttavani koskaan. 180 kg!! -satakahdeksankymmentä kiloa! Sen verran oli tämän aamun treeneissä kiekkoja jalkaprässissä. Palkkasin itselleni valmentajan toukokuussa, koska tuntui siltä että tarvitsen piiskuria, jonka avulla saan urheilun takas elämääni rutiiniksi. Motivaatio meni uupumuksen myötä..tai no..halua kyllä oli, mutta pään sisäinen ruoskinta ja tekosyyt sai mut saamattomaksi. Tiesin ja tunsin joka solulla kuinka huono olo valtaa kehoa kun en treenaa, mutta silti suklaa ja netflix vei voiton. Ne jotka seuraa mua snäpissä, näki ne mun joka viikkoiset dietti aloitukset ja aina se homma meni puihin, viimeistään keskiviikkona. En vaan ollut valmis ja en ole täysin vieläkään, mutta tässä opetellaan sitä armollisuutta ja nyt tärkein asia on saada treenit kulkee 4/vkossa. Johnin löysin vähän niinkuin vahingossa. Mun fb feediin lävähti mainos Selkrig performance unitista ja heidän tarj...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lonna

Miten voi olla, että olen asunut koko ikäni stadissa ja en ole koskaan kuullut Lonnasta? Toisaalta tää on ihanaa, että näinkin pieni kaupunki kuin Helsinki, yllättää positiivisesti joka kesä. Lonna sijaitsee vain 1,5 km päässä Kauppatorilta, ja sinne pääsee lautalla 10 minuutissa. Pikkuinen saari, vain 150m pitkä, mutta niin ihana ja tunnelmallinen, mä olin myyty samantein. Lonnassa on kahvila ja vohvelibaari, oi nam! Ravintolassa on tarjolla saaristolaisruokaa, hyödyntäen kotimaisia raaka-aineita ja lähituotantoa. Lisäksi löytyy tilausravintola, jossa järjestetään mm. häitä. A:lle vaan tiedoksi, että tiedän nyt missä meidän häitä tanssitaan ;) haha. Lonnaan valmistui uusi rantasauna, jossa pääsee saunomaan 16 € hintaan, huom!- alle 12v ilmaiseksi. Mä eksyin Lonnaan yhdessä lasten kanssa. Siellä järjestettiin SNADI LONNA tapahtuma. Tuolloin oli luvassa taidetta ja kalliopiirustuksia. Ohjaajia oli tarpeeksi monta lapsi määrään nähden (ryhmään mahtuu 2...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Puoliteholla

Syksy 2015. Ero, koulu, kisavalmistelut, muutto. Huoli toimeentulosta ja lapsista. Kaikki päällä yhtäaikaan.  En  pystynyt antaa itestäni 100% mihinkään, vaan kaikki tekeminen jäi puolitiehen, siltä se ainakin tuntui. Todella stressaavaa aikaa ja ahdistus kasvoi sitä mukaan mitä enemmän huomasin kropan pistävän vastaan kun taas mieli olisi halunnut tehdä kaiken hyvin. Tunnemuisto jäi kehoon ja se nostaa päätään nyt.  Oon aina ihmetellyt miten jengi jaksaa painaa vuodesta toiseen niska limassa. Oonko vaan heikko vai arvostanko liikaa hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisesti etten aio repiä selkänahkaani. Tällä hetkellä opiskelen itselleni uutta ammattia. Oon nuoruuteni ollut töissä kun muut ikäiseni samanaikaisesti olivat kuluttamassa koulunpenkkejä. Monen mutkan kautta aikuisiällä löysin sen mitä haluan tehdä "isona". Toisaalta olen niin tuuliviiri etten usko että olen ikinä valmis mutta suunta on nyt oikea.  Laitoin työkkäriin hakemuksen jossa perustelin hyvin ...
Lähetä kommentti
Lue lisää