Vuodessa on 365 päivää. Jos näät vaikka ystävääsi kerran kuussa, niin vuoden aikana se on vain 12 kertaa. Miten vähältä se kuulostaakaan! Mitä sitä tulee tehtyä loput 353 päivää? Olen aina ollut sitä mieltä, että jos sä oikeesti haluat nähdä jotain, oli se sitten ystävä, sukulainen tai deitti, niin kyl sen ajan näkemiselle repii vaikka mistä. Ymmärrän, että aikuisilla on työt ja harrastukset, perhettä ja menoja, mutta hei c`moon, miten voi kulua viikkoja jopa kuukausia ettei ehdi muka näkemään. Tekosyitä, mihin kyllä syylistyn välillä itsekin. Jostain luin mitä vanhat ihmiset katuvat eniten ja yksi niistä oli se, ettei viettänyt enemmän aikaa rakkaiden kanssa.
Sinkkuuden myötä oon jotenkin kömpinyt ulos kolosta ja aktivoitunut näkemään enemmän ihmisiä. Miten se parisuhde aina vetää sinne himaan päin? Tuntuu melkein siltä kuin olisin syylistynyt johonkin pahemman luokan rikokseen, miten nyhverö sitä on ollut ja laiminlyönyt läheisiään. Tää elämä on kuitenkin aika lyhyt ja hetkessä jokin tärkeä ihminen voi olla poissa. Tärkeä ihminen..tai uusi mielenkiintoinen tuttavuus. Miksi ei aikuinen ihminen uskalla sanoa suoraan, että on kiinnostunut tai tykkää. Myös sen, jos ei sitten olekaan. Naiset odottaa miehiltä aloitetta vaikka itse olisi kuinka kiinnostunut niin ei voida sitä ilmaista mitenkään. Jotenkin ihme pelailua tää deittailu, meno kuin teininä. Laitetaan viestiä ja sitten kytätään puhelinta milloin vastaa. Ja jos ei vastaa niin masennutaan ja aletaan laskea päiviä milloin voi laittaa uuden viestin ettei vaikuta epätoivoiselta. Paras tekosyy viestin laittamiseen on lähestyvä nimipäivä tai muu vastaava. Siinä välissä käydään vakoilemassa IG ja FB. Valehdellaan, keksitään tekosyitä, annetaan ymmärtää ja leikitään toisen tunteilla. Siis apua, aikuiset ihmiset!
Jos oikeesti välität niin hyppää siihen autoon ja mene näkemään sitä ihmistä! Lupaan ettet kadu!
Kommentit
Lähetä kommentti