Rakkauden loppu ei ole maailmanloppu

Sanotaan että kestää puolet siitä ajasta kuinka kauan suhde kesti niin päästä toisesta yli. Ero päätöksen tekeminen ei ikinä ole helppoa ja se oletko jättäjä vai jätetty merkitsee myös miten erosta toivut. Kauheeta sanoa näin, mutta joka kerran jälkeen tää eron jälkeinen elämä tuntuu helpommalta. Ensimmäisen suhteen loputtua sitä oli ihan rikki. Se oli maailmaloppu, sängystä ei päässyt ylös, ei maistunut ruoka ja itsetunto sai ison kolauksen. Sieltä kuopasta kun nousi ja huomasi että elämä jatkuu, se sama tunne on auttanut seuraavissa eroissa. Ei tullut enää maailmanloppua. En kuitenkaan tarkoita ettenkö olisi ollut täysillä mukana suhteessa. Kyllä sitä on ollut rakastunut. Ihastun tosi helposti ihmisiin, mutta se tunne menee yleensä nopeasti ohi. Ehkä se on vaa sellaista et wau, miten siisti tyyppi eikä mitään rakkaudellista ihastumista. Joskus tielle sattuu joku jonka kanssa kemiat kohtaa ja sit se onkin menoa, jalat lähtee alta ja lujaa ;).
Tein tätä eroa pitkään. Lasten takia tuli asiaa pohdittua monelta kantilta ja halusin olla aivan 100% varma asiasta. Ei perhettä voi rikkoa hepposin perustein. Päätös on tehty järjellä, aikuismaisesti hyväksyin sen tosiasian että tässä kävi nyt näin. Vaikka erosta on reilu kuukausi, olen päässyt jo yli. Ystävät tätä vähän epäilevät, mutta itse tiedän sen koska en esim haikaile exän perään. Jos näkisin exän jonkun naisen kanssa, en olisi yhtään mustasukkainen vaan itseasiassa onnellinen hänen puolestaan. Toivon hänelle pelkkää hyvää. Se että pystyn olemaan hänen ystävänsä kertoo mielestäni myös siitä. Olo on neutraali koko kehossa. Kemiat ei enää sinkoile, on vain puhdasta lähimmäisestä välittämistä.