Siirry pääsisältöön

Valmistujaisjuhla 22.12.2015

Eilen oli mun virallinen valmistumispäivä lähihoitajaksi. Mullahan ei ole mitään oikeaa koulutusta hankittuna. Töitä olen paiskinut nuoresta pitäen. Monien mutkien kautta löysin vihdoinkin sen mikä oikeasti kiinnostaa. Aloitin lähihoitaja opiskelut 5,5 vuotta sitten. Koulun alkaessa en tiennyt olevani raskaana ja äitiyslomalle jäinkin reilu puolen vuoden päästä. 3 vuotta meni kotona lapsien kanssa. Läheiset olivat ihan varmoja että tämäkin koulu jää kesken. Koulunpenkille kuitenkin palasin reippaana. Välillä tuntui ettei tästä tule mitään, varsinkin tämä syksy on ollut rankka. Alunperin mun piti valmistua jo keväällä. Haaveilin valmistujaisjuhlista. Kuinka meidän kodin täyttäisi läheiset, aurinko paistaisi, ihmiset juhlavaatteissaan olisivat tulleet juhlimaan minua.
Nyt kävelen kohti koulua, yksin. On joulukuu, pimeää ja sataa. Mua alkaa itkettää. Ei tän näin pitänyt mennä. Sade pilaa aamulla laitetut hiukset. Nähdessäni luokkakaverit mieleni piristyy. Juhla alkaa. En pysty laulamaan yhteislauluja koska muuten purskahtaisin itkuun. Todistuksen hakeminen edestä jännittää enemmän kuin kisalavalle nousu. Juhlan päätyttyä nään äitini ja mummini. Äidin kosteat silmät on paras palkinto. Tiesin että hän on ylpeä vaikka ei sitä sanokaan. Kävelessämme yhdessä kahvilaan kohti, on sade loppunut ja aurinkokin meinaa pilkistää. Tästä taitaakin tulla ihan hyvä päivä.
Ja mitä niihin juhliin tulee, ehkä pidän ne keväällä kun saan virallisen tutkintotodistuksen ;)

Kyllä äiti tietää mistä mä tykkään. Shampanjaa <3

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihan wonder womanina

Jalat tutisee. Pitkästä aikaa tunnen ylpeyttä itsestäni. Tein jotain mitä en olisi uskonut saavuttavani koskaan. 180 kg!! -satakahdeksankymmentä kiloa! Sen verran oli tämän aamun treeneissä kiekkoja jalkaprässissä. Palkkasin itselleni valmentajan toukokuussa, koska tuntui siltä että tarvitsen piiskuria, jonka avulla saan urheilun takas elämääni rutiiniksi. Motivaatio meni uupumuksen myötä..tai no..halua kyllä oli, mutta pään sisäinen ruoskinta ja tekosyyt sai mut saamattomaksi. Tiesin ja tunsin joka solulla kuinka huono olo valtaa kehoa kun en treenaa, mutta silti suklaa ja netflix vei voiton. Ne jotka seuraa mua snäpissä, näki ne mun joka viikkoiset dietti aloitukset ja aina se homma meni puihin, viimeistään keskiviikkona. En vaan ollut valmis ja en ole täysin vieläkään, mutta tässä opetellaan sitä armollisuutta ja nyt tärkein asia on saada treenit kulkee 4/vkossa. Johnin löysin vähän niinkuin vahingossa. Mun fb feediin lävähti mainos Selkrig performance unitista ja heidän tarj
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pakaratreeni

Vuosi vaihtuu pian ja kisavalmistelut alkaa tosissaan 1.1. Oon joulukuun syönyt suht puhtaasti. Yhtään suklaata enkä piparia syönyt joulupyhinä. Turhia kaloreita ehkä tullut alkoholista mutta kai ihan ymmärrettävää tässä elämäntilanteessa käydä vähän viihteellä. Vaikka kaapit pursuu suklaata ja ties mitä herkkuja, olen jatkanut puhtaasti syöntiä juhlimisen jälkeisenä päivänä. Ruualla on ihan uskomaton vaikutus oloon. Kokeilepa ens kerralla pizzan tai hampparin sijaan vetää salaattia tai vihersmoothieta krapulaan. Mieli piristyy ja keho myös, eikä mee koko päivä maatessa sohvalla. 10 viikkoa jäljellä, mikä tarkoittaa treeni määrän lisääntymistä. Salitreenin päälle tulee aerobiset. Aion pitää ohjelmassa edelleen 3 jalkapäivää niin että yksi on pelkkä pakaratreeni, yksi loikka ja yksi vaihtelevasti erilaisia  jalkapäivän liikkeitä. Olka- ja selkätreeniä tulee kans tehtyä nyt paljon. Aion myös tehä joka päivä vatsat. Aerobista teen sen mukaan mitä tarvitsee, katson vähän miten alkaa kropp
Lähetä kommentti
Lue lisää

Valehtelevia sikojako tää maailma täynnä

Mun piti kirjoittaa sivistyneesti ja asiallisesti mutta nyt en voi säästellä sanoja. Joten kaikki mielensäpahoittajat ja kukkahattutädit voi lopettaa lukemisen tähän. Ja huom, tää on vain mun tän hetkinen mielipide. Avautuminen..mut jos tää saa jonku tuntee piston sydämessään ni good. En voi ku ihmetellä tätä nykymenoa parisuhteissa ja deittailussa. Jengi kusettaa ja pettää minkä kerkiää ja ulospäin ollaan niin onnelllista, ai että. Mikä hitto siinä on ettei aikuisilla ihmisillä ole sen verran munaa sanoa asioita suoraan ja olla rehellisiä toiselle ihmiselle. Ennemmin tai myöhemmin valheet paljastuu, tavalla tai toisella. Jos sä oot niin v*tun fucked up ettet tiedä kuka oot ja mitä haluut sun elämältä ja parisuhteelta niin kannattaisko ottaa se aika sitten itsensä tutkiskeluun eikä ketään kolmatta osapuolta siihen hillumaan. Pettämisestä on tehty niin helppoa. Ei tarvii edes kotoota poistua kun somen kautta voit ottaa yhteyttä ihan kehen vaan. Jos oma kumppani ei saa viisaria värähtä
Lähetä kommentti
Lue lisää