Huh, mikä vuorokausi takana. Lapsilta tatttui muhun sitten oksennustauti sunnuntai illalla. Mikä osuva aika sairastua, kun maanantaina alkoi vika viikko koulua ja vielä näyttöviikko. Great! Koko yö meni vessassa juosten. Ai että, mä vihaan oksentamista..no kukapa siitä pitäis. Aamulla menin taas oksentamaan ja sit tapahtu jotain ennenkuulumatonta, mä pyörryin samalla. Muistan, että istuin sellaisella lasten korokejakkaralla naama pöntössä. Herään siihen tunteeseen kun jokin kylmä koskettaa mun kehoa. Löydän itteni makaamasta lattialla, pöntön ja seinän väliin tippuneena. Tärisen ja puskee kylmää hikeä. Olin aivan pihalla. Todella pelottavaa!
Koko maanantai meni sängyssä maaten, en muista oikeestaan mitään koko päivästä. Kauheet kivut ympäri kroppaa. En yleensä syö särkylääkkeitä tai oikeestaan mitään lääkkeitä, vältän niitä kuin ruttoa, mut nyt oli pakko ottaa buranaa. Mikä euforia tulikaan kun alkoi lääke toimimaan. Kroppa pääsi vihdoinkin jonkunlaiseen lepotilaan. Tänä aamuna oli vielä hutera olo, mut päätin et pakko päästä vähän haukkaa raitista ilmaan ja kävin vähän pyörähtää kaupungilla.
Iltaa kohden olo kohentui ja enhän mä voi pysyä paikoillani. Ei muuta kun testailee vähän valmentajani Elsen viime tiimipäivässä opettamia temppuja. Uskomatonta, miten nopeesti näissäkin kehittyy. Viimeksi en saanut jalkojani ollenkaan ilmaan tässä asennossa ja nyt pysy hyvin toistakymmentä sekunttia. Lohduttavaa, että ikinä ei ole liian myöhäistä oppia uutta.
Koko maanantai meni sängyssä maaten, en muista oikeestaan mitään koko päivästä. Kauheet kivut ympäri kroppaa. En yleensä syö särkylääkkeitä tai oikeestaan mitään lääkkeitä, vältän niitä kuin ruttoa, mut nyt oli pakko ottaa buranaa. Mikä euforia tulikaan kun alkoi lääke toimimaan. Kroppa pääsi vihdoinkin jonkunlaiseen lepotilaan. Tänä aamuna oli vielä hutera olo, mut päätin et pakko päästä vähän haukkaa raitista ilmaan ja kävin vähän pyörähtää kaupungilla.
Iltaa kohden olo kohentui ja enhän mä voi pysyä paikoillani. Ei muuta kun testailee vähän valmentajani Elsen viime tiimipäivässä opettamia temppuja. Uskomatonta, miten nopeesti näissäkin kehittyy. Viimeksi en saanut jalkojani ollenkaan ilmaan tässä asennossa ja nyt pysy hyvin toistakymmentä sekunttia. Lohduttavaa, että ikinä ei ole liian myöhäistä oppia uutta.
Kommentit
Lähetä kommentti