Siirry pääsisältöön

Kehonkoostumusmittaus

Aloitin tavoitteellisen treenaamisen valmentajan kanssa huhtikuussa 2014. Silloinen valmentajani oli Elina Tervo. Treenasin hänen kanssaan kerran viikossa ja hän teki minulle treeni- ja ruokaohjelmat. Tulosta alkoi tulla nopeasti, sillä mussa oli aika paljon rasvaa ja sehän palaa helposti kun syö ja liikkuu oikein. Ensimmäisen puolen vuoden aikana tais paino tippua reilu 10 kg. Ensimmäiset kisat oli silloin myös. Miten pienet lihakset sieltä alta paljastuikaan.
Tykkään olla siinä kisakunnossa mutta tykkään myös kun kisojen jälkeen alkaa massaa tulemaan. Treenit kulkee paremmin, tuntee olonsa vahvemmaksi ja terveemmäksi. Reidet ja pakarat on mulle sellanen, että tykkään treenaan niitä ihan hulluna ja vähän sillä asenteella että ne ei voi koskaan olla liian isot ;).
Oon tässä kovasti pähkäillyt että osallistunko vai en maaliskuussa GoExpo-messuilla järjestettäviin fitnesskisoihin. Tuntuu että joka toinen päivä on fiilis et tottakai ja sit taas, äh, ei jaksa. Ruokavalio on pysynyt sillä 80% terveellistä, tosin tää viikko on mennyt jotenki ihan ihme mässäilyksi. Kävin keskiviikkona SATSilla kehonkoostumusmittauksessa. Täytyy sanoa että olin kyllä aika yllättynyt tuloksista, tosin eihän ne ole tarkat vaan suuntaa antavia. Olin tehnyt mielessäni sopimuksen itseni kanssa, että jos rasvat on yli 20% ni en kisaa. Näyttäis nyt siltä sitten että tää mimmi kisaa maaliskuussa ;).

Vertailua mikä muuttunut n. 1,5 vuodessa.

2014                                            2015
rasva 28,4%                                rasva 19,2%
visk. rasva 3                               visk.rasva 1
lihasmassa 42,2kg                       lihasmassa 47,6kg
perusaineenv. 1349kcal                perusaineenv. 1469kcal
kehon ikä 28v                              kehon ikä 18v
BMI 22.8                                     BMI 22.8

Strategiset mitat 93-71-95        vyötärö-lantio suhde 0,75

Saa nähdä missä mitoissa ollaan kisoissa ;).





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihan wonder womanina

Jalat tutisee. Pitkästä aikaa tunnen ylpeyttä itsestäni. Tein jotain mitä en olisi uskonut saavuttavani koskaan. 180 kg!! -satakahdeksankymmentä kiloa! Sen verran oli tämän aamun treeneissä kiekkoja jalkaprässissä. Palkkasin itselleni valmentajan toukokuussa, koska tuntui siltä että tarvitsen piiskuria, jonka avulla saan urheilun takas elämääni rutiiniksi. Motivaatio meni uupumuksen myötä..tai no..halua kyllä oli, mutta pään sisäinen ruoskinta ja tekosyyt sai mut saamattomaksi. Tiesin ja tunsin joka solulla kuinka huono olo valtaa kehoa kun en treenaa, mutta silti suklaa ja netflix vei voiton. Ne jotka seuraa mua snäpissä, näki ne mun joka viikkoiset dietti aloitukset ja aina se homma meni puihin, viimeistään keskiviikkona. En vaan ollut valmis ja en ole täysin vieläkään, mutta tässä opetellaan sitä armollisuutta ja nyt tärkein asia on saada treenit kulkee 4/vkossa. Johnin löysin vähän niinkuin vahingossa. Mun fb feediin lävähti mainos Selkrig performance unitista ja heidän tarj

Pakaratreeni

Vuosi vaihtuu pian ja kisavalmistelut alkaa tosissaan 1.1. Oon joulukuun syönyt suht puhtaasti. Yhtään suklaata enkä piparia syönyt joulupyhinä. Turhia kaloreita ehkä tullut alkoholista mutta kai ihan ymmärrettävää tässä elämäntilanteessa käydä vähän viihteellä. Vaikka kaapit pursuu suklaata ja ties mitä herkkuja, olen jatkanut puhtaasti syöntiä juhlimisen jälkeisenä päivänä. Ruualla on ihan uskomaton vaikutus oloon. Kokeilepa ens kerralla pizzan tai hampparin sijaan vetää salaattia tai vihersmoothieta krapulaan. Mieli piristyy ja keho myös, eikä mee koko päivä maatessa sohvalla. 10 viikkoa jäljellä, mikä tarkoittaa treeni määrän lisääntymistä. Salitreenin päälle tulee aerobiset. Aion pitää ohjelmassa edelleen 3 jalkapäivää niin että yksi on pelkkä pakaratreeni, yksi loikka ja yksi vaihtelevasti erilaisia  jalkapäivän liikkeitä. Olka- ja selkätreeniä tulee kans tehtyä nyt paljon. Aion myös tehä joka päivä vatsat. Aerobista teen sen mukaan mitä tarvitsee, katson vähän miten alkaa kropp

Valehtelevia sikojako tää maailma täynnä

Mun piti kirjoittaa sivistyneesti ja asiallisesti mutta nyt en voi säästellä sanoja. Joten kaikki mielensäpahoittajat ja kukkahattutädit voi lopettaa lukemisen tähän. Ja huom, tää on vain mun tän hetkinen mielipide. Avautuminen..mut jos tää saa jonku tuntee piston sydämessään ni good. En voi ku ihmetellä tätä nykymenoa parisuhteissa ja deittailussa. Jengi kusettaa ja pettää minkä kerkiää ja ulospäin ollaan niin onnelllista, ai että. Mikä hitto siinä on ettei aikuisilla ihmisillä ole sen verran munaa sanoa asioita suoraan ja olla rehellisiä toiselle ihmiselle. Ennemmin tai myöhemmin valheet paljastuu, tavalla tai toisella. Jos sä oot niin v*tun fucked up ettet tiedä kuka oot ja mitä haluut sun elämältä ja parisuhteelta niin kannattaisko ottaa se aika sitten itsensä tutkiskeluun eikä ketään kolmatta osapuolta siihen hillumaan. Pettämisestä on tehty niin helppoa. Ei tarvii edes kotoota poistua kun somen kautta voit ottaa yhteyttä ihan kehen vaan. Jos oma kumppani ei saa viisaria värähtä