Siirry pääsisältöön

Peltotyöt vs WALL:E

Löhöön kuntosalin sohvalla ja luen lehteä. Takana 1,5h treeniä ja odotan että pääsen tunnin päästä alkavaan yoga for athletes tunnille. On aikaa tuijotella ikkunasta ulos sateiselle tallinnanaukiolle ja aikaa tuijotella ihmisiä salilla. Mietin että  me ollaan kaikki tultu tänne saman asian vuoksi; liikkumisen. Joku haluaa laihduttaa, joku kasvattaa lihaksia ja joku kohottaa kuntoa. Kaikki sulassa sovussa, aloittelijasta salikissaan ja bodariin. Kuinka useesti kuljetaan täällä toistemme ohi mutta tuskin edes moikataan vaikka meillä on jotakin yhteistä, se liikunta. Kuinka helppoa olisi aloittaa jutustelu, ihan vaikka vaan kaverina. Monilla pauhaa musat korvilla, niin kyllä mullakin kun yksin treenaan. Ajatus karkaa..ihmiset tulevat töiden ja koulun jälkeen sisätilaan liikkumaan. Kuinka hullulta se kuulostaa, varsinkin kesäaikaan. Istutaan autossa, bussissa, töissä tietokoneen ääressä tai kotona sohvalla. Ennen ei ollut tarvetta tällaisille. Ihmiset huhki hiki hatussa peltotöissä. Nyt tää sali on meiän pelto. Tosin vietämme täällä päivässä aikaa vain sen reilu tunnin eikä edes joka päivä. Ollaan suurin osa päivästä paikoillaan ja sit salin laitteet pistää meidät liikkeelle. Jotenkin tulee mieleen se leffa, WALL:E. Kohta me varmaa istutaan sellasissa härveleissä, joilla liikkua paikasta toiseen, syödä mutustutetaan ruokaa ja tuijotetaan ruutua. Ootteko huomannut että tasapainolaudat millä pääsee eteenpäin liikkumaan, ovat yleistyneet. Miten helppo liikunta muoto, hyötyliikunta jää paitsioon. Suhaako ne sillä laudalla salille, jossa ne voi astuu toiseen laitteeseen tehdäkseen "päivän liikunnan"  ja laudalla kotiin. Mitä enemmän mun ajatus alkaa lentää tästä asiasta sitä kauheemmin alkaa naurattaa tää meininki..really, tätäkö me halutaan?
                                                            Entiset hyvät ajatko?

                                                         Tähänkö ollaan menossa?
                                                           (kuvat lainattu netistä)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihan wonder womanina

Jalat tutisee. Pitkästä aikaa tunnen ylpeyttä itsestäni. Tein jotain mitä en olisi uskonut saavuttavani koskaan. 180 kg!! -satakahdeksankymmentä kiloa! Sen verran oli tämän aamun treeneissä kiekkoja jalkaprässissä. Palkkasin itselleni valmentajan toukokuussa, koska tuntui siltä että tarvitsen piiskuria, jonka avulla saan urheilun takas elämääni rutiiniksi. Motivaatio meni uupumuksen myötä..tai no..halua kyllä oli, mutta pään sisäinen ruoskinta ja tekosyyt sai mut saamattomaksi. Tiesin ja tunsin joka solulla kuinka huono olo valtaa kehoa kun en treenaa, mutta silti suklaa ja netflix vei voiton. Ne jotka seuraa mua snäpissä, näki ne mun joka viikkoiset dietti aloitukset ja aina se homma meni puihin, viimeistään keskiviikkona. En vaan ollut valmis ja en ole täysin vieläkään, mutta tässä opetellaan sitä armollisuutta ja nyt tärkein asia on saada treenit kulkee 4/vkossa. Johnin löysin vähän niinkuin vahingossa. Mun fb feediin lävähti mainos Selkrig performance unitista ja heidän tarj

Pakaratreeni

Vuosi vaihtuu pian ja kisavalmistelut alkaa tosissaan 1.1. Oon joulukuun syönyt suht puhtaasti. Yhtään suklaata enkä piparia syönyt joulupyhinä. Turhia kaloreita ehkä tullut alkoholista mutta kai ihan ymmärrettävää tässä elämäntilanteessa käydä vähän viihteellä. Vaikka kaapit pursuu suklaata ja ties mitä herkkuja, olen jatkanut puhtaasti syöntiä juhlimisen jälkeisenä päivänä. Ruualla on ihan uskomaton vaikutus oloon. Kokeilepa ens kerralla pizzan tai hampparin sijaan vetää salaattia tai vihersmoothieta krapulaan. Mieli piristyy ja keho myös, eikä mee koko päivä maatessa sohvalla. 10 viikkoa jäljellä, mikä tarkoittaa treeni määrän lisääntymistä. Salitreenin päälle tulee aerobiset. Aion pitää ohjelmassa edelleen 3 jalkapäivää niin että yksi on pelkkä pakaratreeni, yksi loikka ja yksi vaihtelevasti erilaisia  jalkapäivän liikkeitä. Olka- ja selkätreeniä tulee kans tehtyä nyt paljon. Aion myös tehä joka päivä vatsat. Aerobista teen sen mukaan mitä tarvitsee, katson vähän miten alkaa kropp

Valehtelevia sikojako tää maailma täynnä

Mun piti kirjoittaa sivistyneesti ja asiallisesti mutta nyt en voi säästellä sanoja. Joten kaikki mielensäpahoittajat ja kukkahattutädit voi lopettaa lukemisen tähän. Ja huom, tää on vain mun tän hetkinen mielipide. Avautuminen..mut jos tää saa jonku tuntee piston sydämessään ni good. En voi ku ihmetellä tätä nykymenoa parisuhteissa ja deittailussa. Jengi kusettaa ja pettää minkä kerkiää ja ulospäin ollaan niin onnelllista, ai että. Mikä hitto siinä on ettei aikuisilla ihmisillä ole sen verran munaa sanoa asioita suoraan ja olla rehellisiä toiselle ihmiselle. Ennemmin tai myöhemmin valheet paljastuu, tavalla tai toisella. Jos sä oot niin v*tun fucked up ettet tiedä kuka oot ja mitä haluut sun elämältä ja parisuhteelta niin kannattaisko ottaa se aika sitten itsensä tutkiskeluun eikä ketään kolmatta osapuolta siihen hillumaan. Pettämisestä on tehty niin helppoa. Ei tarvii edes kotoota poistua kun somen kautta voit ottaa yhteyttä ihan kehen vaan. Jos oma kumppani ei saa viisaria värähtä