DS

Vuosi vaihtuu pian ja kisavalmistelut alkaa tosissaan 1.1. Oon joulukuun syönyt suht puhtaasti. Yhtään suklaata enkä piparia syönyt joulupyhinä. Turhia kaloreita ehkä tullut alkoholista mutta kai ihan ymmärrettävää tässä elämäntilanteessa käydä vähän viihteellä. Vaikka kaapit pursuu suklaata ja ties mitä herkkuja, olen jatkanut puhtaasti syöntiä juhlimisen jälkeisenä päivänä. Ruualla on ihan uskomaton vaikutus oloon. Kokeilepa ens kerralla pizzan tai hampparin sijaan vetää salaattia tai vihersmoothieta krapulaan. Mieli piristyy ja keho myös, eikä mee koko päivä maatessa sohvalla. 10 viikkoa jäljellä, mikä tarkoittaa treeni määrän lisääntymistä. Salitreenin päälle tulee aerobiset. Aion pitää ohjelmassa edelleen 3 jalkapäivää niin että yksi on pelkkä pakaratreeni, yksi loikka ja yksi vaihtelevasti erilaisia  jalkapäivän liikkeitä. Olka- ja selkätreeniä tulee kans tehtyä nyt paljon. Aion myös tehä joka päivä vatsat. Aerobista teen sen mukaan mitä tarvitsee, katson vähän miten alkaa kropp

Oon aina tykännyt joulusta. Lapsena joulussa oli parasta pitkä loma koulusta, sai syödä suklaata niin paljon kuin halusi ja tietenkin joululahjat. Joulutunnelmaan oon päässyt hyvin pipareita ja torttuja leipomalla jo heti joulukuun alussa. Jouluun kuuluu myös glögin juominen, lumisade, joululaulut, pieni stressi lahjalistasta...Tykkään ostaa lahjoja ja antaa niitä. Yleensä aloitan lahjojen ostamisen hyvissä ajoin ja käärin ne pakettiin sitten kaikki kerralla, viiniä ja jouluherkkuja nauttien samalla. Tänä vuonna joulu ei napannut yhtään. Ei satanut lunta. Ei kiinnostanut leipoa, Ei kiinnostanut ostaa lahjoja. Ei ollut edes omia lahjatoiveita. Lasten takia oli kuitenkin puristettava itestä jotain ulos. Koristelimme pienen joulukuusen ja teimme piparitalon. Jouluaattoa olin odotellut vähän sekasin tuntein. Huomaako lapset että puolet porukasta puuttuu? Osaako he iloita joulusta tuoreen eron keskellä? Aattoaamuna pieni unenpöpperöinen ääni kysyy; " Onko tänään se joulu?", ja mu

Eilen oli mun virallinen valmistumispäivä lähihoitajaksi. Mullahan ei ole mitään oikeaa koulutusta hankittuna. Töitä olen paiskinut nuoresta pitäen. Monien mutkien kautta löysin vihdoinkin sen mikä oikeasti kiinnostaa. Aloitin lähihoitaja opiskelut 5,5 vuotta sitten. Koulun alkaessa en tiennyt olevani raskaana ja äitiyslomalle jäinkin reilu puolen vuoden päästä. 3 vuotta meni kotona lapsien kanssa. Läheiset olivat ihan varmoja että tämäkin koulu jää kesken. Koulunpenkille kuitenkin palasin reippaana. Välillä tuntui ettei tästä tule mitään, varsinkin tämä syksy on ollut rankka. Alunperin mun piti valmistua jo keväällä. Haaveilin valmistujaisjuhlista. Kuinka meidän kodin täyttäisi läheiset, aurinko paistaisi, ihmiset juhlavaatteissaan olisivat tulleet juhlimaan minua. Nyt kävelen kohti koulua, yksin. On joulukuu, pimeää ja sataa. Mua alkaa itkettää. Ei tän näin pitänyt mennä. Sade pilaa aamulla laitetut hiukset. Nähdessäni luokkakaverit mieleni piristyy. Juhla alkaa. En pysty laulamaan

Hups! Mites tässä näin kävi että sormet eksyi Tinder-sovelluksen lataamiseen. Niin suureen ääneen toitotin , että minä en mitään typerää tinderiä lataa. Haluun tavata ihmisiä ihan luonnossa enkä missään bittiavaruudessa. Pidin tinderiä erittäin pinnallisena, jotenkin kaamea ajatus että arvioit kuvan perusteella onko joku sopiva vai ei. Mietin sitäkin, miten monet saisi musta ihan väärän kuvan kuvieni perusteella, liittyen mun harrastukseen. Tää alko siis läpästä, niinkuin moni muukin asia mun elämässä kuten kasvissyönti. Olin Tampereella viikonlopun työkeikalla. Työkavereiden hiplatessa tinderiä niin ajattelin et okei, ladataan nyt täksi lauantai-illaksi vaan, jos saatais meille joku cityguide. Poistan tän heti ku takas lähetään stadiin. Varmuuden vuoksi laitoin vielä kilsatkin niin pieniksi ettei vahingossakaan kukaan tuttu näkis mua siellä. Ei hitto, miten koukuttavaa toi on. Olin kuullut paljon juttuja, että jengi hakee vaan yhen illan seuraa sieltä ja miehiltä tulee törky viestej

Löhöön kuntosalin sohvalla ja luen lehteä. Takana 1,5h treeniä ja odotan että pääsen tunnin päästä alkavaan yoga for athletes tunnille. On aikaa tuijotella ikkunasta ulos sateiselle tallinnanaukiolle ja aikaa tuijotella ihmisiä salilla. Mietin että  me ollaan kaikki tultu tänne saman asian vuoksi; liikkumisen. Joku haluaa laihduttaa, joku kasvattaa lihaksia ja joku kohottaa kuntoa. Kaikki sulassa sovussa, aloittelijasta salikissaan ja bodariin. Kuinka useesti kuljetaan täällä toistemme ohi mutta tuskin edes moikataan vaikka meillä on jotakin yhteistä, se liikunta. Kuinka helppoa olisi aloittaa jutustelu, ihan vaikka vaan kaverina. Monilla pauhaa musat korvilla, niin kyllä mullakin kun yksin treenaan. Ajatus karkaa..ihmiset tulevat töiden ja koulun jälkeen sisätilaan liikkumaan. Kuinka hullulta se kuulostaa, varsinkin kesäaikaan. Istutaan autossa, bussissa, töissä tietokoneen ääressä tai kotona sohvalla. Ennen ei ollut tarvetta tällaisille. Ihmiset huhki hiki hatussa peltotöissä. Nyt t

Huh, mikä vuorokausi takana. Lapsilta tatttui muhun sitten oksennustauti sunnuntai illalla. Mikä osuva aika sairastua, kun maanantaina alkoi vika viikko koulua ja vielä näyttöviikko. Great! Koko yö meni vessassa juosten. Ai että, mä vihaan oksentamista..no kukapa siitä pitäis. Aamulla menin taas oksentamaan ja sit tapahtu jotain ennenkuulumatonta, mä pyörryin samalla. Muistan, että istuin sellaisella lasten korokejakkaralla naama pöntössä. Herään siihen tunteeseen kun jokin kylmä koskettaa mun kehoa. Löydän itteni makaamasta lattialla, pöntön ja seinän väliin tippuneena. Tärisen ja puskee kylmää hikeä. Olin aivan pihalla. Todella pelottavaa! Koko maanantai meni sängyssä maaten, en muista oikeestaan mitään koko päivästä. Kauheet kivut ympäri kroppaa. En yleensä syö särkylääkkeitä tai oikeestaan mitään lääkkeitä, vältän niitä kuin ruttoa, mut nyt oli pakko ottaa buranaa. Mikä euforia tulikaan kun alkoi lääke toimimaan. Kroppa pääsi vihdoinkin jonkunlaiseen lepotilaan. Tänä aamuna oli vi

Aloitin tavoitteellisen treenaamisen valmentajan kanssa huhtikuussa 2014. Silloinen valmentajani oli Elina Tervo. Treenasin hänen kanssaan kerran viikossa ja hän teki minulle treeni- ja ruokaohjelmat. Tulosta alkoi tulla nopeasti, sillä mussa oli aika paljon rasvaa ja sehän palaa helposti kun syö ja liikkuu oikein. Ensimmäisen puolen vuoden aikana tais paino tippua reilu 10 kg. Ensimmäiset kisat oli silloin myös. Miten pienet lihakset sieltä alta paljastuikaan. Tykkään olla siinä kisakunnossa mutta tykkään myös kun kisojen jälkeen alkaa massaa tulemaan. Treenit kulkee paremmin, tuntee olonsa vahvemmaksi ja terveemmäksi. Reidet ja pakarat on mulle sellanen, että tykkään treenaan niitä ihan hulluna ja vähän sillä asenteella että ne ei voi koskaan olla liian isot ;). Oon tässä kovasti pähkäillyt että osallistunko vai en maaliskuussa GoExpo-messuilla järjestettäviin fitnesskisoihin. Tuntuu että joka toinen päivä on fiilis et tottakai ja sit taas, äh, ei jaksa. Ruokavalio on pysynyt sillä