Siirry pääsisältöön

Tanssitunti testausta

Maanantaina kävin yhdessä ystävän kanssa kokeilemassa reggaeton tanssituntia Sörnäisissä Dance tanssisalilla. Rakastan reggae, rap ja dancehall musiikkia ja ajattelinkin et jos ei tanssimisesta tuu mitään ni saa ainakin kuunnella hyvää musaa. Yläasteella tuli harrastettua tanssia mutta jotenkin sen jälkeen se vaan sitten jäi, tuli muita tärkeempiä juttuja tilalle. Muutenkin kun olen tässä viime viikkoina ollut kankea kuin mikä niin se kankeus oikein korostu tanssitunnilla. Tunsin itseni ihan sikaniska-bodariksi jolla ei ole liikkuvuutta ollenkaan saati kordinaatiokykyä. Nostelen vaa painoja, kunnon körmy ;). Kesällä spagaatti meni miltei kylmiltään, nyt...haha..joopa joo! Opettaja oli ihan mahtava; rento ja selkeästi ohjeisti. Liikkeet tietenkin aika peppupainotteisia mut mikäs siinä, onhan se kiva sheikkaa bootya. Ihan hikeen en päässyt kun joutu keskittyy todella paljon siihen että pysy edes jotenkin mukana. Hyvä fiilis jäi vaikka aika surkee olinkin. Tulipahan astuttua omalta mukavuusalueelta pois.

Linkistä näet millainen Satsin bodyjam tunti on.


Treenaan Satsilla ja siellä on myös tunti tarjonnassa joitakin tanssitunteja. Olihan se heti seuraavana päivänä pakko päästä testaamaan jokin niistä ja menimme bodyjam tunnille. Ohjaaja oli päälle 50v mutta jos ei olisi sitä maininnut niin en kyllä olisi uskonut. Lippis päässä ja nupit kaakkoon veti siellä edessä kuin olis festareilla ollut. Hiki ois tullut jo pelkästä katsomisesta. Vaikka mun kädet ja jalat ei suostunut tekee yhteistyötä, olin tunnin jälkeen ihan poikki. Ehkä sitä uskals vaa antaa palaa kun oma tuttu turvallien sali. Oon vähän sellanen treenaaja et täysii pitää vetää ja hien lentää. Tästä tunnista saan nyt hyvän aerobisen viikkoohjelmaani. Ja ehkä huomaamatta alkaa se liikkuvuus ja kordinaatiokykykin parantua ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihan wonder womanina

Jalat tutisee. Pitkästä aikaa tunnen ylpeyttä itsestäni. Tein jotain mitä en olisi uskonut saavuttavani koskaan. 180 kg!! -satakahdeksankymmentä kiloa! Sen verran oli tämän aamun treeneissä kiekkoja jalkaprässissä. Palkkasin itselleni valmentajan toukokuussa, koska tuntui siltä että tarvitsen piiskuria, jonka avulla saan urheilun takas elämääni rutiiniksi. Motivaatio meni uupumuksen myötä..tai no..halua kyllä oli, mutta pään sisäinen ruoskinta ja tekosyyt sai mut saamattomaksi. Tiesin ja tunsin joka solulla kuinka huono olo valtaa kehoa kun en treenaa, mutta silti suklaa ja netflix vei voiton. Ne jotka seuraa mua snäpissä, näki ne mun joka viikkoiset dietti aloitukset ja aina se homma meni puihin, viimeistään keskiviikkona. En vaan ollut valmis ja en ole täysin vieläkään, mutta tässä opetellaan sitä armollisuutta ja nyt tärkein asia on saada treenit kulkee 4/vkossa. Johnin löysin vähän niinkuin vahingossa. Mun fb feediin lävähti mainos Selkrig performance unitista ja heidän tarj

Pakaratreeni

Vuosi vaihtuu pian ja kisavalmistelut alkaa tosissaan 1.1. Oon joulukuun syönyt suht puhtaasti. Yhtään suklaata enkä piparia syönyt joulupyhinä. Turhia kaloreita ehkä tullut alkoholista mutta kai ihan ymmärrettävää tässä elämäntilanteessa käydä vähän viihteellä. Vaikka kaapit pursuu suklaata ja ties mitä herkkuja, olen jatkanut puhtaasti syöntiä juhlimisen jälkeisenä päivänä. Ruualla on ihan uskomaton vaikutus oloon. Kokeilepa ens kerralla pizzan tai hampparin sijaan vetää salaattia tai vihersmoothieta krapulaan. Mieli piristyy ja keho myös, eikä mee koko päivä maatessa sohvalla. 10 viikkoa jäljellä, mikä tarkoittaa treeni määrän lisääntymistä. Salitreenin päälle tulee aerobiset. Aion pitää ohjelmassa edelleen 3 jalkapäivää niin että yksi on pelkkä pakaratreeni, yksi loikka ja yksi vaihtelevasti erilaisia  jalkapäivän liikkeitä. Olka- ja selkätreeniä tulee kans tehtyä nyt paljon. Aion myös tehä joka päivä vatsat. Aerobista teen sen mukaan mitä tarvitsee, katson vähän miten alkaa kropp

Valehtelevia sikojako tää maailma täynnä

Mun piti kirjoittaa sivistyneesti ja asiallisesti mutta nyt en voi säästellä sanoja. Joten kaikki mielensäpahoittajat ja kukkahattutädit voi lopettaa lukemisen tähän. Ja huom, tää on vain mun tän hetkinen mielipide. Avautuminen..mut jos tää saa jonku tuntee piston sydämessään ni good. En voi ku ihmetellä tätä nykymenoa parisuhteissa ja deittailussa. Jengi kusettaa ja pettää minkä kerkiää ja ulospäin ollaan niin onnelllista, ai että. Mikä hitto siinä on ettei aikuisilla ihmisillä ole sen verran munaa sanoa asioita suoraan ja olla rehellisiä toiselle ihmiselle. Ennemmin tai myöhemmin valheet paljastuu, tavalla tai toisella. Jos sä oot niin v*tun fucked up ettet tiedä kuka oot ja mitä haluut sun elämältä ja parisuhteelta niin kannattaisko ottaa se aika sitten itsensä tutkiskeluun eikä ketään kolmatta osapuolta siihen hillumaan. Pettämisestä on tehty niin helppoa. Ei tarvii edes kotoota poistua kun somen kautta voit ottaa yhteyttä ihan kehen vaan. Jos oma kumppani ei saa viisaria värähtä