Pienet kädet kasvojen edessä. Suojana, tältä pahalta maailmalta. Silmät suljettuna. Ei riitä, korvat kuulee. Kyyneleet virtaa pitkin poskia. Paha..aikuinen, jonka piti suojella. Kriisi. Tunnemyrsky. Ei pysty pidätellä. Ryöppy rumia sanoja. Huutoa.Turvaton. Paha olla. Pelko. Auta minua!
Äiti, pyyhi kyyneleeni. Ota käsistäni kiinni. Ota syliin. Tahdon tuntea lämmön ja rakkauden. Pidä kiinni, äläkä päästä pois. Kuiskaa korvaani; ei ole mitään hätää. Kerro tarina. Suukoota. Saanhan nukahtaa syliisi. Aamulla kaikki paha on poissa. Ei koskaan enää eilistä.
Äiti, pyyhi kyyneleeni. Ota käsistäni kiinni. Ota syliin. Tahdon tuntea lämmön ja rakkauden. Pidä kiinni, äläkä päästä pois. Kuiskaa korvaani; ei ole mitään hätää. Kerro tarina. Suukoota. Saanhan nukahtaa syliisi. Aamulla kaikki paha on poissa. Ei koskaan enää eilistä.
Vanhempien ero jättää aina jälkensä lapsiin. Kun eropäätös on tehty aikuisten kesken, tulee katse sen jälkeen kiinnittää lapsiin. Tulevat päätökset tehdään lasten etuja ajatellen. Vanhempien tulisi pystyä sopimaan asioista ilman riitoja. Toista vanhempaa ei saisi haukkua lasten kuullen. Tapaamisissa tulisi käyttäytyä niin normaalisti kuin voi. Vaikka sattuisi, niin se kipu on vaa nieltävä. Me olemme roolimalleina. Lapset eivät ole tyhmiä. Apua saa pyytää ja tulee hakea. Voimavarat voi huveta äkkiä. Aika auttaa, mutta menetettyä aikaa ei saa takaisin. Meidän arki on meidän lasten lapsuus. Tehdään siitä hyvä, paras mahdollinen.
Tässä muutama linkki josta saa apua:
Kommentit
Lähetä kommentti