Siirry pääsisältöön

Uusia ystäviä

Ystäviä..niitä ei koskaan voi olla liikaa. Vaikka pidän itseäni sosiaallisena ihmisenä joka viihtyy ihmisten parissa ja tulee toimeen kaikkien kanssa niin uusien ystävien löytäminen ei ole ollut helppoa. Mun läheiset ystävät ovat kaikki ns. eri piireistä eikä meille ole muodostunut sellaista tyttöporukkaa joka tekisi vuosittain jotain kivaa yhdessä. Salaa olen kadehtinut niitä joilla sellainen porukka on. Haasteita aikuisiällä ystäväsuhteisiin tuo jokaisen omat työkuviot, lapset, seurustelut jne. Tuntuu kauhealta välillä sopia tapaamista kalenteri kädessä. Milloin tämä näin vaikeaksi meni? 
Viime lauantaina mun teki mieli tosi paljon lähteä ulos tanssimaan. Kukaan mun ystävistä ei päässyt lähtemään mukaan, eri syihin vedoten. Olin ihan luovuttamassa, että sohvako mua kutsuukin. Ärsytti ja olin itsekkäästi vihainen, varsinkin lapsettomille ystäville, että eikö ne tajua etten mä pääse aina lähtemään ulos. Aika nopeesti ymmärsin ettei tässä nyt auta kiukuttelu ja muistin facebook-ryhmän mihin olin vasta liittynyt. Siellä sitten huutelin seuraa illalle ja kappas, sain kohta toimia emäntänä. Jos oisin tästä sanonut äidilleni, btw kutsuin muuten mun luo facebookin kautta tuntemattomia ihmisiä, se ois saanut slaagin. 
Ovikello soi kerta toisensa jälkeen ja ihania naisia saapui mun luo viettämään iltaa. Juttua riitti heti eikä kertaakaan tullut sellainen olo, että olisi joutunut miettimään mitä seuraavaksi sanon. Ikäeroa oli yli 10v ja elämäntilanteetkin hirmu erilaisia. Oli tosi mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin kun huomasin, että ilman tuota ryhmää tuskin olisimme koskaan "ystävystyneet". 
Kämppä säilyi ehjänä, ei hätää siis äiti ;).  Mulla ei ole vasta kuin tämä yksi kokemus tällaisesta toiminnasta, mutta jäi kyllä niin hyvä fiilis, että ootan innolla uusia tapaamisia. 
Jos siis joskus kaipaat seuraa elokuviin, lenkille tai baariin niin kannattaa liittyä facebook ryhmään  "Uusia ystäviä".  



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tissit

Muistan kun sain ensimmäiset rintsikat. Ne oli vihreä-kukalliset ja ostettu seppälästä. Olin niin ylpeä niistä että laitoin tahalleen valkoisen t-paidan päälle, jotta kaikki näkisi varmasti että minulla on rintsikat..rinnat..olen kasvamassa naiseksi. Menkat ei ollut vielä alkanut niin tämä oli ensimmäinen "naiseuden" merkki. Teininä tuli korostettua rintoja pukeutumisessa. Miksi?- No ihan poikien takia. Pojilla hormoonit hyrrää ja alkaa tytöt kiinnostaa..ja silloin taidettiin elää tissi-aikaa Pamela Anderrsonin takia. Mulla on aina ollut suht isot rinnat, kuppikoko vaihdellut C-D:n välillä. On ollut aikoja kun haaveilin pienemmistä rinnoista. Kaupoissa monet kivan näköiset mallit olivat vain A-B-kupeille. Kun tulin raskaaksi, rinnat tietenkin paisuivat maidosta. Mulle oli itsestäänselvyys, että imetän. Se on luonnollista. Sitä varten rinnat on, niillä ruokitaan jälkeläisiä. Kaksi lasta imetettynä voitte kuvitella miltä ne tissit näyttää sen jälkeen. Oli aikoja jolloin ne häir...

Helmikuun himotreenit

Se olisi aikalailla 4 vkoa kisoihin + viimeistelyvko. Kärsin viime viikonloppuna vähä motivaation puutteesta. Liian monta yötä tuli nukuttua vaan joku 4 tuntia. Liikaa kahvia ilmeisesti. Oon koukuttanut itseni siihen ja pahasti. Perjantaina pidin tankkauspäivän ja vedin sushi överit. Oli kyllä hyvää! Lauantaina kaverin synttäreillä tuli syötyä kakkua ja sunnuntaina repes ihan täysin koko homma. Söin aamupalaksi jogurttia johon heitin sekaan aivan liikaa toblerone-suklaata. Eikä se todellakaan siihen jäänyt. Käyttäydyin kuin joku narkkari, lisää piti saada ja ihan hulluna. Sokeri on kyllä pahin aine mitä voi vaan olla. Mietin jo että mikä hitto mua vaivaa kunnes alkuviikosta syy selvisi. Mikä siinä on että aina ennen kuukautisia tekee älyttömästi mieli suklaata? No mutta mieli on taas tasapainossa enkä anna yhden wknd mun kisoja pilata. Oon viime maaliskuun kisojen jälkeen treenannut oman pääni mukaan. Yhtään ohjeita en ole tuijotellut ja oikeestaan lämmiteltäessä juoksumatolla oon ...

Kehonkoostumusmittaus

Aloitin tavoitteellisen treenaamisen valmentajan kanssa huhtikuussa 2014. Silloinen valmentajani oli Elina Tervo. Treenasin hänen kanssaan kerran viikossa ja hän teki minulle treeni- ja ruokaohjelmat. Tulosta alkoi tulla nopeasti, sillä mussa oli aika paljon rasvaa ja sehän palaa helposti kun syö ja liikkuu oikein. Ensimmäisen puolen vuoden aikana tais paino tippua reilu 10 kg. Ensimmäiset kisat oli silloin myös. Miten pienet lihakset sieltä alta paljastuikaan. Tykkään olla siinä kisakunnossa mutta tykkään myös kun kisojen jälkeen alkaa massaa tulemaan. Treenit kulkee paremmin, tuntee olonsa vahvemmaksi ja terveemmäksi. Reidet ja pakarat on mulle sellanen, että tykkään treenaan niitä ihan hulluna ja vähän sillä asenteella että ne ei voi koskaan olla liian isot ;). Oon tässä kovasti pähkäillyt että osallistunko vai en maaliskuussa GoExpo-messuilla järjestettäviin fitnesskisoihin. Tuntuu että joka toinen päivä on fiilis et tottakai ja sit taas, äh, ei jaksa. Ruokavalio on pysynyt sillä...