Siirry pääsisältöön

Mikä viikko tulossa!

Istuin sunnuntai illalla sporassa joskus 11 aikaa matkalla kotiin. Takana täysi työpäivä Tuurissa ja monen tunnin ajomatka stadiin. Ulkona oli pimeetä ja satoi vettä kaatamalla. Tuijotin ulos sporan ikkunasta ja näin aurinkoa ja valoa. Ihan kuin olisi ollut helteinen kesäpäivä, ihmiset verhoutuneet kirkkaisiin vaatteisiin ja  kasvoillaan leveä hymy. Jos mun elämä ois elokuvaa niin katsojat olisivat tässä kohtaan miettineet, että mitä hittoa toi on vetänyt kun näkee tuollaisia juttuja. Mietin tätä tulevaa viikkoa ja haukon henkeäni. Jos reilu puol vuotta sitten joku ois sanonut, että sulle tapahtuu näitä ja näitä asioita, en todellakaan olisi uskonut. Elän elämäni parasta aikaa ja näyttäis siltä että lisää vaan on tulossa. Kuinka paljon yhdelle ihmisille voi tapahtua hyviä juttuja? Mun sydän pakahtuu tästä onnellisuuden määrästä, tästä riittäisi jaettavaksi muillekin. Sanotaan että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. En tiedä uskonko tohon, mutta siihen uskon että unelmat voi todellakin toteutua kun niiden eteen tekee töitä. Ja ehkä sitä myös tarvii ripauksen hyvää tuuria. Päivä päivältä olen oppinut karsimaan kaiken negatiivisen pois. Tää voi kuulostaa aika karulta, mutta se vaan syö niin paljon voimavaroja ja vaikuttaa niiden unelmien toteutumiseen jos pään täyttää negatiivisilla jutuilla tai elämän negatiivisilla ihmisillä. 
Sen lisäksi että saan viettää aikaa ihanien ihmisten parissa tällä viikolla, on luvassa uusia tuttavuuksia yhden uuden projektin kautta (tästä lisää myöhemmin), treeniä, kuvauksia, hemmotteluhoitoja, vapun juhlintaa..lisäksi yksi aika iso juttu on hilkulla toteutua. Iiks, tästäkin infoan myöhemmin.
Kaikki tuntuu nyt tapahtuvan samaan aikaan, mutta antaa tulla vaa, mä olen valmis! 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihan wonder womanina

Jalat tutisee. Pitkästä aikaa tunnen ylpeyttä itsestäni. Tein jotain mitä en olisi uskonut saavuttavani koskaan. 180 kg!! -satakahdeksankymmentä kiloa! Sen verran oli tämän aamun treeneissä kiekkoja jalkaprässissä. Palkkasin itselleni valmentajan toukokuussa, koska tuntui siltä että tarvitsen piiskuria, jonka avulla saan urheilun takas elämääni rutiiniksi. Motivaatio meni uupumuksen myötä..tai no..halua kyllä oli, mutta pään sisäinen ruoskinta ja tekosyyt sai mut saamattomaksi. Tiesin ja tunsin joka solulla kuinka huono olo valtaa kehoa kun en treenaa, mutta silti suklaa ja netflix vei voiton. Ne jotka seuraa mua snäpissä, näki ne mun joka viikkoiset dietti aloitukset ja aina se homma meni puihin, viimeistään keskiviikkona. En vaan ollut valmis ja en ole täysin vieläkään, mutta tässä opetellaan sitä armollisuutta ja nyt tärkein asia on saada treenit kulkee 4/vkossa. Johnin löysin vähän niinkuin vahingossa. Mun fb feediin lävähti mainos Selkrig performance unitista ja heidän tarj...

Lonna

Miten voi olla, että olen asunut koko ikäni stadissa ja en ole koskaan kuullut Lonnasta? Toisaalta tää on ihanaa, että näinkin pieni kaupunki kuin Helsinki, yllättää positiivisesti joka kesä. Lonna sijaitsee vain 1,5 km päässä Kauppatorilta, ja sinne pääsee lautalla 10 minuutissa. Pikkuinen saari, vain 150m pitkä, mutta niin ihana ja tunnelmallinen, mä olin myyty samantein. Lonnassa on kahvila ja vohvelibaari, oi nam! Ravintolassa on tarjolla saaristolaisruokaa, hyödyntäen kotimaisia raaka-aineita ja lähituotantoa. Lisäksi löytyy tilausravintola, jossa järjestetään mm. häitä. A:lle vaan tiedoksi, että tiedän nyt missä meidän häitä tanssitaan ;) haha. Lonnaan valmistui uusi rantasauna, jossa pääsee saunomaan 16 € hintaan, huom!- alle 12v ilmaiseksi. Mä eksyin Lonnaan yhdessä lasten kanssa. Siellä järjestettiin SNADI LONNA tapahtuma. Tuolloin oli luvassa taidetta ja kalliopiirustuksia. Ohjaajia oli tarpeeksi monta lapsi määrään nähden (ryhmään mahtuu 2...

Puoliteholla

Syksy 2015. Ero, koulu, kisavalmistelut, muutto. Huoli toimeentulosta ja lapsista. Kaikki päällä yhtäaikaan.  En  pystynyt antaa itestäni 100% mihinkään, vaan kaikki tekeminen jäi puolitiehen, siltä se ainakin tuntui. Todella stressaavaa aikaa ja ahdistus kasvoi sitä mukaan mitä enemmän huomasin kropan pistävän vastaan kun taas mieli olisi halunnut tehdä kaiken hyvin. Tunnemuisto jäi kehoon ja se nostaa päätään nyt.  Oon aina ihmetellyt miten jengi jaksaa painaa vuodesta toiseen niska limassa. Oonko vaan heikko vai arvostanko liikaa hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisesti etten aio repiä selkänahkaani. Tällä hetkellä opiskelen itselleni uutta ammattia. Oon nuoruuteni ollut töissä kun muut ikäiseni samanaikaisesti olivat kuluttamassa koulunpenkkejä. Monen mutkan kautta aikuisiällä löysin sen mitä haluan tehdä "isona". Toisaalta olen niin tuuliviiri etten usko että olen ikinä valmis mutta suunta on nyt oikea.  Laitoin työkkäriin hakemuksen jossa perustelin hyvin ...