V*ttu ku ärsyttää!

Juttelin tos joku aika sitten hyvän ystäväni kanssa ja kerroin kuinka oon saanut kuulla monen läheisen tai tuttavan epäilevän mun tämän hetkistä onnellisuutta ja hyvää oloa. Hän sanoi, että jos ei tuntisi mua, niin kyllä hänkin epäilisi ja kuulemma blogiteksteistä saa sellaisen kuvan, että mua ei hetkauta toi ero ollenkaan ja oon tosi kylmä ja tunteeton ihminen. Täytyy myöntää, että joo, ei hetkauta kyllä pätkän vertaa enään. Se ei tee musta silti tunteetonta. Se mikä tuntuu pahalta, on että lapset kärsii. Mulla on ollut nuoruudessa tosi rankkojakin aikoja. Oon ollut lähes koko yläasteen ajan masentunut. Pääsin yli siitä puhumalla, thank god, en koskaan ole sortunut mihinkään masennuslääkkeisiin. Tän kokemuksen myötä olen oppinut omat keinot selviytyä hankalista ajanjaksoista elämässä. Tämä muutti mua niin, että en anna minkään asian painaa mua alas. Toki hetkellisiä vitutuksia ja murheita on, en sitä kiellä mutta yritän aina vaikka kuinka surkeeta olisi niin löytää jotain positiivista asiasta kuin asiasta. Ajattelin nyt sitten vähä avautua mikä mua tällä hetkellä ärsyttää niin eipä tarvii kenenkään enää manailla ettei mua mikään hetkauta. 

Mikä ihme siinä on että jengi vieläkin ajattelee niin takapajuisesti että naisella ei voi olla nuorempaa miestä. Kautta aikojen mies on voinut ottaa vaikka monta kymmentä vuotta nuoremman mimmin ja sitä ei ihmetellä ollenkaan. Tai että on vain miesten oikeus tapailla montaa naista mutta jos nainen tekee niin, ni on heti h**ra. Enkä nyt puhu edes sänkyyn menosta. Sekin ärsyttää että annetaan ymmärtää jotain mutta sitten yhtäkkiä ei kuulukaan enää mitään. Ei selityksiä, ei mitään. Miksei voi sanoa suoraan, säästyisi ainakin mun aikaa, kun ei sitä hirveästi tunnu olevan muutenkaan. Sitten nämä seurustelevat ihmiset. Voi hyvää päivää, pitääkö sen oman kultamussun kanssa viettää joka helvetin sekuntti mikä vuorokaudessa on? Onhan se ihanaa ihastua ja toki ymmärrän sen että halutaan alussa varsinkin olla paljon yhdessä mutta ei sitä omaa elämää tarvitse unohtaa siinä. Sitten mua ärsyttää sekin, että kohta 2 vuotta tässä opetellut elää terveellisemmin niin silti välillä heikoilla hetkillä sortuu syömään jotain shittiä. Ärsyttää toi kylmyys ja pimeys. Ja sekin vielä etten osaa päättää mun kisa-asuja. Nonnih, eiköhän siinä ollut tarpeeksi avautumista. Arvatkaa tekiskö mieli lopettaa tää teksti johonkin positiiviseen mut hitto..nyt en tee sitä. Äkkii kone kii, apua!