Siirry pääsisältöön

Olet itse vastuussa onnellisuudestasi

Ette voi uskoo kuinka paha olo mulle tuli tosta edellisestä blogitekstistä kun en saanut päättää sitä positiivisesti. Tuntu että mielen lisäksi kehokin reagoi, oksetti.  En yhtään ihmettele että ihmiset voivat pahoin niin henkisesti kuin fyysisesti jos elämänasenne on negatiivinen. Oon viime vuosina oppinut kuinka kannattaa poistaa kaikki negatiivista energiaa lietsovat tyypit elämästä. On tosi kuluttavaa ja raskasta hengailla sellaisten ihmisten parissa. Mä uskon ihmisten hyvyyteen ja rehellisyyteen. Lähtökohtaisesti siis. Se on sitten asia erikseen jos omalla käytöksellään sen luottamuksen menettää. Aika pitkälle myös ymmärrän ja joustan, mutta sitten kun on saanut tarpeeksi niin muuri on kyllä vedetty niin ylös ettei se taida sieltä laskea enää kyseisen tyypin kohdalla. Joku joskus sanoi mulle että uskon avulla ihminen nousee aamulla ylös sängystä. En tarkoita nyt uskoa jumalaan vaan uskoa parempaan, uskoa huomiseen, ihmisiin, elämään..vaikka tähtiin. Mun lapset on ollut surullisia nyt. Ei koko aikaa mutta välillä, hetkittäin. Oon käynyt pitkiä keskusteluita siitä kuinka päivän aikana voi tulla ikäviä asioita vastaan mistä tulee paha mieli mutta illalla olisi hyvä mennä nukkumaan niin että ollaan kuitenkin ns. plussan puolella. Ehdotin että teemme sellaisia itsearviointilomakkeita, jossa siis on iloinen naama, vakava naama ja surullinen naama. On ollut ihana huomata yhdessä lasten kanssa kuinka se päivä on sittenki päättynyt iloiseen naamaan. Ennen tätä saattoivat jäädä vellomaan niihin ikäviin tunteisiin. Postiivisen asenteen elämään mä haluun heille opettaa. Uskon huomiseen. Siihen että virheitä sattuu mutta niistä pääsee yli. Sen että elämä on lahja ja siitä tulee nauttia joka päivä. Kun ihminen on onnellinen niin se huomaa arjen pienetkin asiat jotka saa hyvällä mielelle. Jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Jos olet onneton, niin katso peiliin ja ala tekemään sellaisia asioita jotka saa sut onnelliseksi. Kerää ympärillesi ihanan positiivisia ja elämäniloisia ihmisiä. <3 <3 <3 <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihan wonder womanina

Jalat tutisee. Pitkästä aikaa tunnen ylpeyttä itsestäni. Tein jotain mitä en olisi uskonut saavuttavani koskaan. 180 kg!! -satakahdeksankymmentä kiloa! Sen verran oli tämän aamun treeneissä kiekkoja jalkaprässissä. Palkkasin itselleni valmentajan toukokuussa, koska tuntui siltä että tarvitsen piiskuria, jonka avulla saan urheilun takas elämääni rutiiniksi. Motivaatio meni uupumuksen myötä..tai no..halua kyllä oli, mutta pään sisäinen ruoskinta ja tekosyyt sai mut saamattomaksi. Tiesin ja tunsin joka solulla kuinka huono olo valtaa kehoa kun en treenaa, mutta silti suklaa ja netflix vei voiton. Ne jotka seuraa mua snäpissä, näki ne mun joka viikkoiset dietti aloitukset ja aina se homma meni puihin, viimeistään keskiviikkona. En vaan ollut valmis ja en ole täysin vieläkään, mutta tässä opetellaan sitä armollisuutta ja nyt tärkein asia on saada treenit kulkee 4/vkossa. Johnin löysin vähän niinkuin vahingossa. Mun fb feediin lävähti mainos Selkrig performance unitista ja heidän tarj...

Lonna

Miten voi olla, että olen asunut koko ikäni stadissa ja en ole koskaan kuullut Lonnasta? Toisaalta tää on ihanaa, että näinkin pieni kaupunki kuin Helsinki, yllättää positiivisesti joka kesä. Lonna sijaitsee vain 1,5 km päässä Kauppatorilta, ja sinne pääsee lautalla 10 minuutissa. Pikkuinen saari, vain 150m pitkä, mutta niin ihana ja tunnelmallinen, mä olin myyty samantein. Lonnassa on kahvila ja vohvelibaari, oi nam! Ravintolassa on tarjolla saaristolaisruokaa, hyödyntäen kotimaisia raaka-aineita ja lähituotantoa. Lisäksi löytyy tilausravintola, jossa järjestetään mm. häitä. A:lle vaan tiedoksi, että tiedän nyt missä meidän häitä tanssitaan ;) haha. Lonnaan valmistui uusi rantasauna, jossa pääsee saunomaan 16 € hintaan, huom!- alle 12v ilmaiseksi. Mä eksyin Lonnaan yhdessä lasten kanssa. Siellä järjestettiin SNADI LONNA tapahtuma. Tuolloin oli luvassa taidetta ja kalliopiirustuksia. Ohjaajia oli tarpeeksi monta lapsi määrään nähden (ryhmään mahtuu 2...

Puoliteholla

Syksy 2015. Ero, koulu, kisavalmistelut, muutto. Huoli toimeentulosta ja lapsista. Kaikki päällä yhtäaikaan.  En  pystynyt antaa itestäni 100% mihinkään, vaan kaikki tekeminen jäi puolitiehen, siltä se ainakin tuntui. Todella stressaavaa aikaa ja ahdistus kasvoi sitä mukaan mitä enemmän huomasin kropan pistävän vastaan kun taas mieli olisi halunnut tehdä kaiken hyvin. Tunnemuisto jäi kehoon ja se nostaa päätään nyt.  Oon aina ihmetellyt miten jengi jaksaa painaa vuodesta toiseen niska limassa. Oonko vaan heikko vai arvostanko liikaa hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisesti etten aio repiä selkänahkaani. Tällä hetkellä opiskelen itselleni uutta ammattia. Oon nuoruuteni ollut töissä kun muut ikäiseni samanaikaisesti olivat kuluttamassa koulunpenkkejä. Monen mutkan kautta aikuisiällä löysin sen mitä haluan tehdä "isona". Toisaalta olen niin tuuliviiri etten usko että olen ikinä valmis mutta suunta on nyt oikea.  Laitoin työkkäriin hakemuksen jossa perustelin hyvin ...