Ystäviä..niitä ei koskaan voi olla liikaa. Vaikka pidän itseäni sosiaallisena ihmisenä joka viihtyy ihmisten parissa ja tulee toimeen kaikkien kanssa niin uusien ystävien löytäminen ei ole ollut helppoa. Mun läheiset ystävät ovat kaikki ns. eri piireistä eikä meille ole muodostunut sellaista tyttöporukkaa joka tekisi vuosittain jotain kivaa yhdessä. Salaa olen kadehtinut niitä joilla sellainen porukka on. Haasteita aikuisiällä ystäväsuhteisiin tuo jokaisen omat työkuviot, lapset, seurustelut jne. Tuntuu kauhealta välillä sopia tapaamista kalenteri kädessä. Milloin tämä näin vaikeaksi meni?
Viime lauantaina mun teki mieli tosi paljon lähteä ulos tanssimaan. Kukaan mun ystävistä ei päässyt lähtemään mukaan, eri syihin vedoten. Olin ihan luovuttamassa, että sohvako mua kutsuukin. Ärsytti ja olin itsekkäästi vihainen, varsinkin lapsettomille ystäville, että eikö ne tajua etten mä pääse aina lähtemään ulos. Aika nopeesti ymmärsin ettei tässä nyt auta kiukuttelu ja muistin facebook-ryhmän mihin olin vasta liittynyt. Siellä sitten huutelin seuraa illalle ja kappas, sain kohta toimia emäntänä. Jos oisin tästä sanonut äidilleni, btw kutsuin muuten mun luo facebookin kautta tuntemattomia ihmisiä, se ois saanut slaagin.
Ovikello soi kerta toisensa jälkeen ja ihania naisia saapui mun luo viettämään iltaa. Juttua riitti heti eikä kertaakaan tullut sellainen olo, että olisi joutunut miettimään mitä seuraavaksi sanon. Ikäeroa oli yli 10v ja elämäntilanteetkin hirmu erilaisia. Oli tosi mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin kun huomasin, että ilman tuota ryhmää tuskin olisimme koskaan "ystävystyneet".
Kämppä säilyi ehjänä, ei hätää siis äiti ;). Mulla ei ole vasta kuin tämä yksi kokemus tällaisesta toiminnasta, mutta jäi kyllä niin hyvä fiilis, että ootan innolla uusia tapaamisia.
Kommentit
Lähetä kommentti