Kevät on mulle yleensä ollut erojen aikaa. Pari vuotta sitten kun itse tuskaili eroaikeiden kanssa niin tuntu että tosi moni lähipiiristä erosi silloin myös. Viime kuukausina facebook on täyttynyt `parisuhteessa` ilmoituksista. Aivan ihanaa nähdä, että ihmiset löytää toisensa ja alkaa seurustelemaan. On siellä vastaan tullut muutama yllätyskin, silti, toisen onni ei ole multa pois.
Aikasemmin oon kertonut siitä kuinka oon tapaillut sellaisia miehiä, jotka esittävät niin tunteetonta ja playeriä. Rivien välistä oon huomannut, että toiveessa kuitenkin on se parisuhde. Rakkaus on aina riski. Sitä ei voi saada jos ei ole oma aito itsensä ja uskalla heittäytyä. Moni pelkää, että tulee satutetuksi,mutta ei elämää voi ennustaa. Jos antaa pelolle vallan niin jää paitsi aidosta rakkaudesta ja leikkimällä voi menettää potenttiaalisen kumppaniehdokkaan. Itsellä kävi kanssa kerran mielessä, että leikinkö takaisin. Tajusin, että on paljon raskaampaa vetää roolia kuin olla aito tunteidensa kanssa, vaikka tulisi kuinka monta kertaa satutetuksi. Opetan mun lapsillekin että omia tunteita ei tarvitsi hävetä oli ne sitten mtä tahansa. En haluisi että he vetäisivät roolia niin miksi itse vetäsin, sillä olenhan esimerkkinä heille. Uskon, että karma kyllä hoitaa nää playerit...
Sanonta , `se oikea tulee kun vähiten sitä odotat ´, pitää niin paikkansa. Reilu kk sitten en olisi voinut uskoa, että olisin nyt näin läpällään johonkin. Tää tuntuu ihan erilaiselta kun mikään aikaisempi ihastuminen. Heti ensitapaamisen jälkeen poistin tinderin. Hullua, mutta tuli vaan sellainen tunne, että häiriötekijät pois. Aika pian kerroin myös niille ketä olin aikaisemmin tapaillut, että nyt oon tavannut kivan tyypin johon haluan panostaa 100%. Ei voi kun ihmetellä miten negatiivisella asenteella ihmiset on liikentessä. Sain vastaukseksi mm. " ei toi tuu kauan kestää", " ilmota kun ohi ni jatketaan taas". Snäpissä vilautellaan vatsaa ja heitetään " eikö muka oo yhtään tätä ikävä". Mä ymmärrän sen että nykyään tapaillaan montaa tyyppiä samaan aikaan, mutta siinä vaiheessa jos on selvästi kertonut että nyt ei muut kiinnosta, niin aika törkeää käytöstä tollainen.
Ei monet lähipiirissäkään luottavaisin mielin ole, onneksi itse olen ja lähimmät ystäväni. Elän päivä kerrallaan ja nautin joka hetkestä niin kauan kuin tätä kestää, oli se sitten kuukausi, vuosi tai lopun elämän.
Ja nyt..saako vähän hehkuttaa..vaik tääl kyl ollaan sillä asenteella että se kenellä onni on, se sen kätkeköön..
Hän on niin huomaavainen mua kohtaan aina. Saa mut nauramaan. Aika menee ihan liian nopeesti hänen seurassaan ja tuntuu että koko muu maailma häviää kun olen hänen kanssaan. Parasta hänessä on ehdottomasti hänen silmänsä..se katse porautuu syvälle sieluuni..noni, nyt mulle tuli ikävä. Hihii, aika kivaa olla ihastunut..
Ihanaa alkanutta viikkoa, se on ihan just toukokuu ja kesä =) <3
Aikasemmin oon kertonut siitä kuinka oon tapaillut sellaisia miehiä, jotka esittävät niin tunteetonta ja playeriä. Rivien välistä oon huomannut, että toiveessa kuitenkin on se parisuhde. Rakkaus on aina riski. Sitä ei voi saada jos ei ole oma aito itsensä ja uskalla heittäytyä. Moni pelkää, että tulee satutetuksi,mutta ei elämää voi ennustaa. Jos antaa pelolle vallan niin jää paitsi aidosta rakkaudesta ja leikkimällä voi menettää potenttiaalisen kumppaniehdokkaan. Itsellä kävi kanssa kerran mielessä, että leikinkö takaisin. Tajusin, että on paljon raskaampaa vetää roolia kuin olla aito tunteidensa kanssa, vaikka tulisi kuinka monta kertaa satutetuksi. Opetan mun lapsillekin että omia tunteita ei tarvitsi hävetä oli ne sitten mtä tahansa. En haluisi että he vetäisivät roolia niin miksi itse vetäsin, sillä olenhan esimerkkinä heille. Uskon, että karma kyllä hoitaa nää playerit...
Sanonta , `se oikea tulee kun vähiten sitä odotat ´, pitää niin paikkansa. Reilu kk sitten en olisi voinut uskoa, että olisin nyt näin läpällään johonkin. Tää tuntuu ihan erilaiselta kun mikään aikaisempi ihastuminen. Heti ensitapaamisen jälkeen poistin tinderin. Hullua, mutta tuli vaan sellainen tunne, että häiriötekijät pois. Aika pian kerroin myös niille ketä olin aikaisemmin tapaillut, että nyt oon tavannut kivan tyypin johon haluan panostaa 100%. Ei voi kun ihmetellä miten negatiivisella asenteella ihmiset on liikentessä. Sain vastaukseksi mm. " ei toi tuu kauan kestää", " ilmota kun ohi ni jatketaan taas". Snäpissä vilautellaan vatsaa ja heitetään " eikö muka oo yhtään tätä ikävä". Mä ymmärrän sen että nykyään tapaillaan montaa tyyppiä samaan aikaan, mutta siinä vaiheessa jos on selvästi kertonut että nyt ei muut kiinnosta, niin aika törkeää käytöstä tollainen.
Ei monet lähipiirissäkään luottavaisin mielin ole, onneksi itse olen ja lähimmät ystäväni. Elän päivä kerrallaan ja nautin joka hetkestä niin kauan kuin tätä kestää, oli se sitten kuukausi, vuosi tai lopun elämän.
Ja nyt..saako vähän hehkuttaa..vaik tääl kyl ollaan sillä asenteella että se kenellä onni on, se sen kätkeköön..
Hän on niin huomaavainen mua kohtaan aina. Saa mut nauramaan. Aika menee ihan liian nopeesti hänen seurassaan ja tuntuu että koko muu maailma häviää kun olen hänen kanssaan. Parasta hänessä on ehdottomasti hänen silmänsä..se katse porautuu syvälle sieluuni..noni, nyt mulle tuli ikävä. Hihii, aika kivaa olla ihastunut..
Ihanaa alkanutta viikkoa, se on ihan just toukokuu ja kesä =) <3
Kommentit
Lähetä kommentti