Mun pää on kuin muurahaispesä. Ajatuksia vilisee miljoonia ja tuntuu ettei mistään saa kii. Mulla on tällä hetkellä todella paha motivaatio ongelma kaiken suhteen. Tää on jotain kriiseilyä selvästi tosta reissusta vielä plus siihen päälle kaikki muut jutut. Koen hetkittäisiä onnellisuuden puuskia ja onhan tää mun arki ihan jees, mutta se sama palo mikä oli ennen matkaa on poissa ja mitä enemmän sitä ajattelen sitä enemmän ahistun. Mun on pitäny kirjoittaa vaikka mistä ja oonki saanu hyvää tekstii päässäni aikaseks lenkille lähtiessä. Kuinka ollakkaan hetken päästä juoksu ja musiikki on tehny tehtävänsä ja pää on tyhjä.
Mulle tosi tärkeä ihminen joutu n. 3 vkoa sitten sairaalaan. Mulle soitettiin kun makasin hirveessä darrassa himassa. Miten hiton ahdistavaa, tuntu etten saa henkeä. Kävin katsomassa lähes joka päivä häntä siellä. Mikä taistelu itsensä kanssa, meinaan inhoon sairaaloita ja en halunnut hyväksyä sitä tosiasiaa, että tää ihminen on todella kipeä. Pelkään, että menetän hänet ja enkä tiedä kuinka siitä tulisin selviämään.
Esikoisella alkoi koulu viime viikolla. Hän oli isänsä luona silloin. Itkin yksin kotona. Tuntu tosi pahalta kun en voinut olla mukana ensimmäisenä koulupäivänä. Tukemassa, kun pientä jännitti. Tää on kasvun paikka mulle vanhempana, etten voi olla aina paikalla ja hoitamassa asioita. Täytyy luottaa siihen, että toinen vanhempi hoitaa ja tekee parhaansa lasten eteen.
Tuskaset kuumat yöt on takanapäin, syksy tulee kovaa vauhtia. Silti en saa nukuttua ja herään aina aamuyöllä. Tajusin, että täähän on ihan selvää stressiä. Tuntuu jotenki lohduttomalta kun en osaa hoitaa nyt itseäni pois tästä tilasta. Tiedän, että aiheutan itselleni lisää tuskasuutta miettimällä miks oon näin nega, ei tää oo yhtään mua. Eikä helpottanut lukea tänään juttua jossa sanottiin, että 3 viikon stressistä kestää keholla toipuu 8 kk. Huh huh!
Aloitan ens viikolla uuden työn, mistä olen kyllä innoissani mutta samalla jotenkin jännittää, sillä en ole ollut töissä pitkään aikaan. En siis laske promoja työksi kun ei ole koskaan tuntunut työltä vaan erittäin mielekkäältä tekemiseltä, josta nyt vaan saan rahaa. Hmmm, vähän niinkuin harrastus :).
Oon yrittänyt poistaa kaiken ylimääräisen mikä vähäänkään aiheuttaa päänvaivaa kuten tinderin. Jouduin myös feidaa Espanjan hyvinvointi-viikonlopun.
Katson ulos ikkunasta ja toi harmaa sateinen ilma kuvaa enemmän kuin hyvin mun oloa. Tuntuu, että mun sydän itkee eikä se lopu ennenkuin pakkaan repun ja lähden jonnekin kauas missä aurinko hellii lämmöllään.
Mulle tosi tärkeä ihminen joutu n. 3 vkoa sitten sairaalaan. Mulle soitettiin kun makasin hirveessä darrassa himassa. Miten hiton ahdistavaa, tuntu etten saa henkeä. Kävin katsomassa lähes joka päivä häntä siellä. Mikä taistelu itsensä kanssa, meinaan inhoon sairaaloita ja en halunnut hyväksyä sitä tosiasiaa, että tää ihminen on todella kipeä. Pelkään, että menetän hänet ja enkä tiedä kuinka siitä tulisin selviämään.
Esikoisella alkoi koulu viime viikolla. Hän oli isänsä luona silloin. Itkin yksin kotona. Tuntu tosi pahalta kun en voinut olla mukana ensimmäisenä koulupäivänä. Tukemassa, kun pientä jännitti. Tää on kasvun paikka mulle vanhempana, etten voi olla aina paikalla ja hoitamassa asioita. Täytyy luottaa siihen, että toinen vanhempi hoitaa ja tekee parhaansa lasten eteen.
Tuskaset kuumat yöt on takanapäin, syksy tulee kovaa vauhtia. Silti en saa nukuttua ja herään aina aamuyöllä. Tajusin, että täähän on ihan selvää stressiä. Tuntuu jotenki lohduttomalta kun en osaa hoitaa nyt itseäni pois tästä tilasta. Tiedän, että aiheutan itselleni lisää tuskasuutta miettimällä miks oon näin nega, ei tää oo yhtään mua. Eikä helpottanut lukea tänään juttua jossa sanottiin, että 3 viikon stressistä kestää keholla toipuu 8 kk. Huh huh!
Aloitan ens viikolla uuden työn, mistä olen kyllä innoissani mutta samalla jotenkin jännittää, sillä en ole ollut töissä pitkään aikaan. En siis laske promoja työksi kun ei ole koskaan tuntunut työltä vaan erittäin mielekkäältä tekemiseltä, josta nyt vaan saan rahaa. Hmmm, vähän niinkuin harrastus :).
Oon yrittänyt poistaa kaiken ylimääräisen mikä vähäänkään aiheuttaa päänvaivaa kuten tinderin. Jouduin myös feidaa Espanjan hyvinvointi-viikonlopun.
Katson ulos ikkunasta ja toi harmaa sateinen ilma kuvaa enemmän kuin hyvin mun oloa. Tuntuu, että mun sydän itkee eikä se lopu ennenkuin pakkaan repun ja lähden jonnekin kauas missä aurinko hellii lämmöllään.
Kommentit
Lähetä kommentti