Tekevälle sattuu..

Joo, ei kyl nyt mee hommat ihan niin kuin mietin kesän alussa. Mut tätä tää elämän on, asioita tapahtuu ja sit pistetään uudet tavoitteet pystyyn. Tosiaan menin sitten mukavassa hiprakassa viime viikonloppuna Ilosaaressa ottaa yhden random miehen kaa leikkimielistä matsia. Juteltiin thaiboxingista ja yhtäkkiä aletaan sparraamaan. Mun oikee jalka sai sen verta voimakkaan tällin että en pystynyt kävelee ja ilta meni ensiavussa. Jalka on siis edelleen kipeä, eikä mitään toivoo että pääsis treenaamaan. Onneks ei sentään murtunut. Tekevälle sattuu, ei siin mitään mutta koht alan paisuu ku pullataikina näillä syömisillä jos liikkuu en ala päästä. Se o kyl kumma juttu että heti ku syön vähä jotain roskaa niin himo jää päälle. Jos treenais niin ei sitä haluu pilaa fressiä oloa millään shitillä ruualla. Peukut pystyyn että jalka tokenis kohta kun toi treenipäivä-tapahtumakin Narinkkatorilla lähestyy uhkaavasti. Mähän niin uhosin että 3tonnia paukkuu cooperis. Öhöm, eipä taida, kun kesän juoksukerrat jää alle 5:n. Hupsii! Tällä kunnolla jos pääsis niihin kevään tuloksiin ni saan olla tyytis.
Tää kesä on ollu treenien suhteen ihan erilaista kuin pari edellistä. Salilla ei oo tullu käytyä lähes ollenkaan, ei  oo vaa napannut. Ulkotreenejä tehnyt oman kehon painolla. Näillä ilmoilla mikäs sen kivempaa kuin luonnossa hyppiminen ja saa brunaa samalla. Uskon että syksyn alkaessa taas se salivimma tulee, kun saa tähän arkeen tietyn rutiinin.
Nyt vaa lepoa ja kevyttä kävelyä kun jalka antaa myöten. Ja ton roskan mussuttamisen lopetan heti tähän iltaan ;).