Siirry pääsisältöön

Kisa fiiliksiä

Kisoista on kohta 2 vkoa, Hui, miten aika menee nopeesti. Ihan tarkoituksella en kirjoittanut heti kisojen jälkeen mitään sillä tiesin, että olotilat heittelee niin laidasta laitaan kisojen jälkeisellä viikolla että päivästä riippuen olisi tekstistä tullut joko pelkkää hypetystä tai toisaalta olisin keskittynyt pelkkiin ongelmakohtiin itsessäni.
Silloin vielä kun seurustelin, muistan kuinka exäni sanoi minulle, että aina ennen kisoja viikko-pari olen todella keskittynyt vaan itseeni. En huomannut itse käytöksessäni mitään sellaista, ihan normaalisti mielestäni arki pyöri. Toki viimeistelyviikolla tulee lisää menoja kun käy kasvohoidossa, sokeroinnissa yms. treenien lisäksi. Nyt huomasin kuinka oikeesti sitä vaa keskittyy itseensä sillä viikolla, kaikki ylimääräinen jää pois. Mulla oli jotenkin ihan veto poissa, joten sekin verotti entisestään. Treenit ei kulkenut ja pää meni sekasin siitä veden litkimisestä.
Perjantaina oli rekisteröinti. Harmi että tänä vuonna oli käynyt kato kisaajissa. Onneksi muutamia mimmejä oli saapunut jenkeistä ettei mennyt ihan pelkästään suomi tyttöjen väliseksi kisailuksi. Infon jälkeen saimme käydä kokeilemassa lavaa ja meille näytettiin missä kannattaa seistä valojen puolesta, että saa hyvät kuvat. Ensimmäinen kerros kisaväriä pintaan. Kroppa näyttää niin paljon paremmalta ruskeena. Voi ku olisi sellanen iki-rusketus päällä. Jäätiin hengailee muutamaksi tunniksi messuille. Joskus neljän aikaa lähdin kotiin päin. Ilta menisi kisa tavaroita pakkailessa, hiilaria tankkailessa ja ah, se ihana rentouttava lasillinen ( tai pari)  valkoviiniä juodessa.  Onneksi olin kirjoittanut lapulle mitä pitää pakata, sillä viini humahti sen verran päähän, että puolet kamoista olisi jäänyt pakkaamatta.

                                      ( kuivattelu valkkaria ja muna-puuroa, nam nam )
                                                    ( eka kerros kisaväriä pinnassa)

Uni tuli hyvin ja nukuin ku tukki, kunnes klo 04 herään pirteenä kuin peipponen. Ihan normia kisa aamuina. Heti vessaan ja peilin eteen katsomaan kuntoa. Äh, ihan löysä olo vatsan seudulta. Mietin hetken syönkö vai en..ouh, fuck it, mulla on nälkä ja mähän vedän puuron naamaan. En tiedä kuinka paljon oloon vaikutti se että mulla oli menkat. (Se siitä fitness urheilun vaarallisuudesta) . Tai sitten jokin meni pieleen edellis päivän syömisissä/juomisissa. Vaatteet niskaan ja messukeskuksen hotelliin tiimikaverin Heidin luo. Yhdessä kävimme ottamassa toisen kerroksen kisaväriä. Takas huoneeseen kuivattelemaan ja laittautumaan. Klo 13 piti olla lavalla näyttäytymässä tuomareille ja yleisölle. Hieman meinas tulla kiire, oltiin paikalle ehkä 5 minuuttia ennen.
                                            ( Heidin kanssa pumppaillaan ja hölmöillään )

Kisasin tällä kertaa vaan bikinissä. Eka kierros, teema-asussa oli klo 15:30. Söin riisikakkuja ja kananmunia suolan kanssa. Pumppailin kehoa, mutta en saanut sitä löysän olon tunnetta pois.
                                                                  ( teema-asu )

Vaikka harmitti niin annoin palaa täysillä esiintymisessä. Tais muuten olla ekat kisat kun ei jännittänyt yhtään lavalle meno. Joka kerta mulla on ollut sellanen olo, että mä haluun sen pokaalin. Tällä kertaa sitä ei ollut ja ehkä siksi esiinnyin paljon paremmin kuin ennen. Jälkeenpäin kun on katsonut kuvia niin kylhän noita asentoja vielä pitää hioo, että osaa tuoda ne omat parhaat puolet esiin.
                                                         ( bikini kierros )

Klo 16:15 oli bikini kierros ja klo 17 jo palkintojen jako. Siinä rivissä seistiin tyttöjen kanssa. Ensin palkittiin bikini lyhyet. Kun mun nro ja nimi sanottiin, mietin hetken että voiko tää olla totta! Olihan se ihan helvetin siistiä ja taisin tuulettaakin sitä kunnolla. En voi itselleni mitään, mutta väkisin tuli myös ajatus että ansaitsenko mä tätä. Lipsuin dietillä ja kisaan lähdin ilman että mikään sijoitus oli edes mielessä. No okei, kyl mä sanoin Heidille, että yksi jenkki mimmi o ainakin pakko voittaa.
                                                       ( Joannan kanssa bäkkärillä )

Overallissa olin 6, siinäkin parannus viime vuoteen.
Älytön kisakuume aina jää päälle kisojen jälkeen. Esiintyminen on vaa jotain niin siistiä, nautin siitä todella paljon. Tekis mieli hyppää heti lentokoneeseen ja kisata jossain päin mailmaan. Harmi että toi kisaaminen ulkomailla tekee ison loven aina talouteen..mmm..pitäs varmaa hankkii sellanen sugar daddy ;) haha!
Herkkuja tuli vedettyä viime viikolla ihan ähkyyn asti. Siis kuinka monta suklaalevyä ja jätskiannosta ihminen voi syödä? Tällä viikolla paluu arkeen. Treeni ohjelma päivitetty ja  ruuat menee sellaisella 80% puhdasta ja 20% niitä herkkuja. 10 vkoa ja se ois kuulkaas kesä. Hietsu, here i come!

Onnea vielä kaikille voittajille! Ja kiitos Else että järjestit kisat sekä kaikille yhteistyökumppaneille; Mini, Novelle, Sats-Elixia, Lappset, Polar, Fit, Kari Traa ja Shock Absorber.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihan wonder womanina

Jalat tutisee. Pitkästä aikaa tunnen ylpeyttä itsestäni. Tein jotain mitä en olisi uskonut saavuttavani koskaan. 180 kg!! -satakahdeksankymmentä kiloa! Sen verran oli tämän aamun treeneissä kiekkoja jalkaprässissä. Palkkasin itselleni valmentajan toukokuussa, koska tuntui siltä että tarvitsen piiskuria, jonka avulla saan urheilun takas elämääni rutiiniksi. Motivaatio meni uupumuksen myötä..tai no..halua kyllä oli, mutta pään sisäinen ruoskinta ja tekosyyt sai mut saamattomaksi. Tiesin ja tunsin joka solulla kuinka huono olo valtaa kehoa kun en treenaa, mutta silti suklaa ja netflix vei voiton. Ne jotka seuraa mua snäpissä, näki ne mun joka viikkoiset dietti aloitukset ja aina se homma meni puihin, viimeistään keskiviikkona. En vaan ollut valmis ja en ole täysin vieläkään, mutta tässä opetellaan sitä armollisuutta ja nyt tärkein asia on saada treenit kulkee 4/vkossa. Johnin löysin vähän niinkuin vahingossa. Mun fb feediin lävähti mainos Selkrig performance unitista ja heidän tarj

Pakaratreeni

Vuosi vaihtuu pian ja kisavalmistelut alkaa tosissaan 1.1. Oon joulukuun syönyt suht puhtaasti. Yhtään suklaata enkä piparia syönyt joulupyhinä. Turhia kaloreita ehkä tullut alkoholista mutta kai ihan ymmärrettävää tässä elämäntilanteessa käydä vähän viihteellä. Vaikka kaapit pursuu suklaata ja ties mitä herkkuja, olen jatkanut puhtaasti syöntiä juhlimisen jälkeisenä päivänä. Ruualla on ihan uskomaton vaikutus oloon. Kokeilepa ens kerralla pizzan tai hampparin sijaan vetää salaattia tai vihersmoothieta krapulaan. Mieli piristyy ja keho myös, eikä mee koko päivä maatessa sohvalla. 10 viikkoa jäljellä, mikä tarkoittaa treeni määrän lisääntymistä. Salitreenin päälle tulee aerobiset. Aion pitää ohjelmassa edelleen 3 jalkapäivää niin että yksi on pelkkä pakaratreeni, yksi loikka ja yksi vaihtelevasti erilaisia  jalkapäivän liikkeitä. Olka- ja selkätreeniä tulee kans tehtyä nyt paljon. Aion myös tehä joka päivä vatsat. Aerobista teen sen mukaan mitä tarvitsee, katson vähän miten alkaa kropp

Valehtelevia sikojako tää maailma täynnä

Mun piti kirjoittaa sivistyneesti ja asiallisesti mutta nyt en voi säästellä sanoja. Joten kaikki mielensäpahoittajat ja kukkahattutädit voi lopettaa lukemisen tähän. Ja huom, tää on vain mun tän hetkinen mielipide. Avautuminen..mut jos tää saa jonku tuntee piston sydämessään ni good. En voi ku ihmetellä tätä nykymenoa parisuhteissa ja deittailussa. Jengi kusettaa ja pettää minkä kerkiää ja ulospäin ollaan niin onnelllista, ai että. Mikä hitto siinä on ettei aikuisilla ihmisillä ole sen verran munaa sanoa asioita suoraan ja olla rehellisiä toiselle ihmiselle. Ennemmin tai myöhemmin valheet paljastuu, tavalla tai toisella. Jos sä oot niin v*tun fucked up ettet tiedä kuka oot ja mitä haluut sun elämältä ja parisuhteelta niin kannattaisko ottaa se aika sitten itsensä tutkiskeluun eikä ketään kolmatta osapuolta siihen hillumaan. Pettämisestä on tehty niin helppoa. Ei tarvii edes kotoota poistua kun somen kautta voit ottaa yhteyttä ihan kehen vaan. Jos oma kumppani ei saa viisaria värähtä