Siirry pääsisältöön

Olet itse vastuussa onnellisuudestasi

Ette voi uskoo kuinka paha olo mulle tuli tosta edellisestä blogitekstistä kun en saanut päättää sitä positiivisesti. Tuntu että mielen lisäksi kehokin reagoi, oksetti.  En yhtään ihmettele että ihmiset voivat pahoin niin henkisesti kuin fyysisesti jos elämänasenne on negatiivinen. Oon viime vuosina oppinut kuinka kannattaa poistaa kaikki negatiivista energiaa lietsovat tyypit elämästä. On tosi kuluttavaa ja raskasta hengailla sellaisten ihmisten parissa. Mä uskon ihmisten hyvyyteen ja rehellisyyteen. Lähtökohtaisesti siis. Se on sitten asia erikseen jos omalla käytöksellään sen luottamuksen menettää. Aika pitkälle myös ymmärrän ja joustan, mutta sitten kun on saanut tarpeeksi niin muuri on kyllä vedetty niin ylös ettei se taida sieltä laskea enää kyseisen tyypin kohdalla. Joku joskus sanoi mulle että uskon avulla ihminen nousee aamulla ylös sängystä. En tarkoita nyt uskoa jumalaan vaan uskoa parempaan, uskoa huomiseen, ihmisiin, elämään..vaikka tähtiin. Mun lapset on ollut surullisia nyt. Ei koko aikaa mutta välillä, hetkittäin. Oon käynyt pitkiä keskusteluita siitä kuinka päivän aikana voi tulla ikäviä asioita vastaan mistä tulee paha mieli mutta illalla olisi hyvä mennä nukkumaan niin että ollaan kuitenkin ns. plussan puolella. Ehdotin että teemme sellaisia itsearviointilomakkeita, jossa siis on iloinen naama, vakava naama ja surullinen naama. On ollut ihana huomata yhdessä lasten kanssa kuinka se päivä on sittenki päättynyt iloiseen naamaan. Ennen tätä saattoivat jäädä vellomaan niihin ikäviin tunteisiin. Postiivisen asenteen elämään mä haluun heille opettaa. Uskon huomiseen. Siihen että virheitä sattuu mutta niistä pääsee yli. Sen että elämä on lahja ja siitä tulee nauttia joka päivä. Kun ihminen on onnellinen niin se huomaa arjen pienetkin asiat jotka saa hyvällä mielelle. Jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Jos olet onneton, niin katso peiliin ja ala tekemään sellaisia asioita jotka saa sut onnelliseksi. Kerää ympärillesi ihanan positiivisia ja elämäniloisia ihmisiä. <3 <3 <3 <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihan wonder womanina

Jalat tutisee. Pitkästä aikaa tunnen ylpeyttä itsestäni. Tein jotain mitä en olisi uskonut saavuttavani koskaan. 180 kg!! -satakahdeksankymmentä kiloa! Sen verran oli tämän aamun treeneissä kiekkoja jalkaprässissä. Palkkasin itselleni valmentajan toukokuussa, koska tuntui siltä että tarvitsen piiskuria, jonka avulla saan urheilun takas elämääni rutiiniksi. Motivaatio meni uupumuksen myötä..tai no..halua kyllä oli, mutta pään sisäinen ruoskinta ja tekosyyt sai mut saamattomaksi. Tiesin ja tunsin joka solulla kuinka huono olo valtaa kehoa kun en treenaa, mutta silti suklaa ja netflix vei voiton. Ne jotka seuraa mua snäpissä, näki ne mun joka viikkoiset dietti aloitukset ja aina se homma meni puihin, viimeistään keskiviikkona. En vaan ollut valmis ja en ole täysin vieläkään, mutta tässä opetellaan sitä armollisuutta ja nyt tärkein asia on saada treenit kulkee 4/vkossa. Johnin löysin vähän niinkuin vahingossa. Mun fb feediin lävähti mainos Selkrig performance unitista ja heidän tarj

Pakaratreeni

Vuosi vaihtuu pian ja kisavalmistelut alkaa tosissaan 1.1. Oon joulukuun syönyt suht puhtaasti. Yhtään suklaata enkä piparia syönyt joulupyhinä. Turhia kaloreita ehkä tullut alkoholista mutta kai ihan ymmärrettävää tässä elämäntilanteessa käydä vähän viihteellä. Vaikka kaapit pursuu suklaata ja ties mitä herkkuja, olen jatkanut puhtaasti syöntiä juhlimisen jälkeisenä päivänä. Ruualla on ihan uskomaton vaikutus oloon. Kokeilepa ens kerralla pizzan tai hampparin sijaan vetää salaattia tai vihersmoothieta krapulaan. Mieli piristyy ja keho myös, eikä mee koko päivä maatessa sohvalla. 10 viikkoa jäljellä, mikä tarkoittaa treeni määrän lisääntymistä. Salitreenin päälle tulee aerobiset. Aion pitää ohjelmassa edelleen 3 jalkapäivää niin että yksi on pelkkä pakaratreeni, yksi loikka ja yksi vaihtelevasti erilaisia  jalkapäivän liikkeitä. Olka- ja selkätreeniä tulee kans tehtyä nyt paljon. Aion myös tehä joka päivä vatsat. Aerobista teen sen mukaan mitä tarvitsee, katson vähän miten alkaa kropp

Valehtelevia sikojako tää maailma täynnä

Mun piti kirjoittaa sivistyneesti ja asiallisesti mutta nyt en voi säästellä sanoja. Joten kaikki mielensäpahoittajat ja kukkahattutädit voi lopettaa lukemisen tähän. Ja huom, tää on vain mun tän hetkinen mielipide. Avautuminen..mut jos tää saa jonku tuntee piston sydämessään ni good. En voi ku ihmetellä tätä nykymenoa parisuhteissa ja deittailussa. Jengi kusettaa ja pettää minkä kerkiää ja ulospäin ollaan niin onnelllista, ai että. Mikä hitto siinä on ettei aikuisilla ihmisillä ole sen verran munaa sanoa asioita suoraan ja olla rehellisiä toiselle ihmiselle. Ennemmin tai myöhemmin valheet paljastuu, tavalla tai toisella. Jos sä oot niin v*tun fucked up ettet tiedä kuka oot ja mitä haluut sun elämältä ja parisuhteelta niin kannattaisko ottaa se aika sitten itsensä tutkiskeluun eikä ketään kolmatta osapuolta siihen hillumaan. Pettämisestä on tehty niin helppoa. Ei tarvii edes kotoota poistua kun somen kautta voit ottaa yhteyttä ihan kehen vaan. Jos oma kumppani ei saa viisaria värähtä