DS

Se olisi aikalailla 4 vkoa kisoihin + viimeistelyvko. Kärsin viime viikonloppuna vähä motivaation puutteesta. Liian monta yötä tuli nukuttua vaan joku 4 tuntia. Liikaa kahvia ilmeisesti. Oon koukuttanut itseni siihen ja pahasti. Perjantaina pidin tankkauspäivän ja vedin sushi överit. Oli kyllä hyvää! Lauantaina kaverin synttäreillä tuli syötyä kakkua ja sunnuntaina repes ihan täysin koko homma. Söin aamupalaksi jogurttia johon heitin sekaan aivan liikaa toblerone-suklaata. Eikä se todellakaan siihen jäänyt. Käyttäydyin kuin joku narkkari, lisää piti saada ja ihan hulluna. Sokeri on kyllä pahin aine mitä voi vaan olla. Mietin jo että mikä hitto mua vaivaa kunnes alkuviikosta syy selvisi. Mikä siinä on että aina ennen kuukautisia tekee älyttömästi mieli suklaata? No mutta mieli on taas tasapainossa enkä anna yhden wknd mun kisoja pilata. Oon viime maaliskuun kisojen jälkeen treenannut oman pääni mukaan. Yhtään ohjeita en ole tuijotellut ja oikeestaan lämmiteltäessä juoksumatolla oon vast

Tuttuni mainosti facebookissa käyneensä fustra tunnilla ja kehui kovasti tykänneensä. Enempää ajattelematta otin yhteyttä Kiraan ja varasin itselleni näytetunnin. Mulla ei ollut oikeastaan mitään hajua mitä fustra on. Saavuin Eiran Idealfit kuntosalille ja siellä Kira otti minut iloisesti vastaan. Niin pirtsakka ja mukavan oloinen että tuli itselle tosi rento ja hyvä fiilis siitä että seuraavan reilu tunnin ajan olen hyvissä käsissä. Alkuun täyttelimme hieman papereita ja minusta otettiin 3 kuvaa; edestä, sivusta ja takaata. Sitten crosstrainerille ja normaalista poiketen siinä tuli olla ilman että piti tukea käsillä. Kira havainnoi kehoani ja korjasi asentoa. Eipä ole koskaan ennen ollut niin vaikeeta alkulämmittelyä kun joutu tekemään sen oikeasti oikeassa asennossa. Menimme toiseen huoneeseen, jossa Kira näytti aluksi liikkeet jotka tulisi tehdä. Ihan normaaleja perusliikkeitä, mutta oikean asennon kanssa, hups, vaikeutu huomattavasti. Mun on tosi vaikea pitää hartiat rentoina ja al

Ette voi uskoo kuinka paha olo mulle tuli tosta edellisestä blogitekstistä kun en saanut päättää sitä positiivisesti. Tuntu että mielen lisäksi kehokin reagoi, oksetti.  En yhtään ihmettele että ihmiset voivat pahoin niin henkisesti kuin fyysisesti jos elämänasenne on negatiivinen. Oon viime vuosina oppinut kuinka kannattaa poistaa kaikki negatiivista energiaa lietsovat tyypit elämästä. On tosi kuluttavaa ja raskasta hengailla sellaisten ihmisten parissa. Mä uskon ihmisten hyvyyteen ja rehellisyyteen. Lähtökohtaisesti siis. Se on sitten asia erikseen jos omalla käytöksellään sen luottamuksen menettää. Aika pitkälle myös ymmärrän ja joustan, mutta sitten kun on saanut tarpeeksi niin muuri on kyllä vedetty niin ylös ettei se taida sieltä laskea enää kyseisen tyypin kohdalla. Joku joskus sanoi mulle että uskon avulla ihminen nousee aamulla ylös sängystä. En tarkoita nyt uskoa jumalaan vaan uskoa parempaan, uskoa huomiseen, ihmisiin, elämään..vaikka tähtiin. Mun lapset on ollut surullisia

Juttelin tos joku aika sitten hyvän ystäväni kanssa ja kerroin kuinka oon saanut kuulla monen läheisen tai tuttavan epäilevän mun tämän hetkistä onnellisuutta ja hyvää oloa. Hän sanoi, että jos ei tuntisi mua, niin kyllä hänkin epäilisi ja kuulemma blogiteksteistä saa sellaisen kuvan, että mua ei hetkauta toi ero ollenkaan ja oon tosi kylmä ja tunteeton ihminen. Täytyy myöntää, että joo, ei hetkauta kyllä pätkän vertaa enään. Se ei tee musta silti tunteetonta. Se mikä tuntuu pahalta, on että lapset kärsii. Mulla on ollut nuoruudessa tosi rankkojakin aikoja. Oon ollut lähes koko yläasteen ajan masentunut. Pääsin yli siitä puhumalla, thank god, en koskaan ole sortunut mihinkään masennuslääkkeisiin. Tän kokemuksen myötä olen oppinut omat keinot selviytyä hankalista ajanjaksoista elämässä. Tämä muutti mua niin, että en anna minkään asian painaa mua alas. Toki hetkellisiä vitutuksia ja murheita on, en sitä kiellä mutta yritän aina vaikka kuinka surkeeta olisi niin löytää jotain positiivist