DS

Miten voi olla, että olen asunut koko ikäni stadissa ja en ole koskaan kuullut Lonnasta? Toisaalta tää on ihanaa, että näinkin pieni kaupunki kuin Helsinki, yllättää positiivisesti joka kesä. Lonna sijaitsee vain 1,5 km päässä Kauppatorilta, ja sinne pääsee lautalla 10 minuutissa. Pikkuinen saari, vain 150m pitkä, mutta niin ihana ja tunnelmallinen, mä olin myyty samantein. Lonnassa on kahvila ja vohvelibaari, oi nam! Ravintolassa on tarjolla saaristolaisruokaa, hyödyntäen kotimaisia raaka-aineita ja lähituotantoa. Lisäksi löytyy tilausravintola, jossa järjestetään mm. häitä. A:lle vaan tiedoksi, että tiedän nyt missä meidän häitä tanssitaan ;) haha. Lonnaan valmistui uusi rantasauna, jossa pääsee saunomaan 16 € hintaan, huom!- alle 12v ilmaiseksi. Mä eksyin Lonnaan yhdessä lasten kanssa. Siellä järjestettiin SNADI LONNA tapahtuma. Tuolloin oli luvassa taidetta ja kalliopiirustuksia. Ohjaajia oli tarpeeksi monta lapsi määrään nähden (ryhmään mahtuu 2

Jalat tutisee. Pitkästä aikaa tunnen ylpeyttä itsestäni. Tein jotain mitä en olisi uskonut saavuttavani koskaan. 180 kg!! -satakahdeksankymmentä kiloa! Sen verran oli tämän aamun treeneissä kiekkoja jalkaprässissä. Palkkasin itselleni valmentajan toukokuussa, koska tuntui siltä että tarvitsen piiskuria, jonka avulla saan urheilun takas elämääni rutiiniksi. Motivaatio meni uupumuksen myötä..tai no..halua kyllä oli, mutta pään sisäinen ruoskinta ja tekosyyt sai mut saamattomaksi. Tiesin ja tunsin joka solulla kuinka huono olo valtaa kehoa kun en treenaa, mutta silti suklaa ja netflix vei voiton. Ne jotka seuraa mua snäpissä, näki ne mun joka viikkoiset dietti aloitukset ja aina se homma meni puihin, viimeistään keskiviikkona. En vaan ollut valmis ja en ole täysin vieläkään, mutta tässä opetellaan sitä armollisuutta ja nyt tärkein asia on saada treenit kulkee 4/vkossa. Johnin löysin vähän niinkuin vahingossa. Mun fb feediin lävähti mainos Selkrig performance unitista ja heidän tarj

Tunnustelen luuria peiton alta. Liian kirkkaana näyttö välähtää ja huomaan silmät sikkurassa kellon näyttävän 6:54. TV pamahtaa päälle. Lapset käy keskustelua siitä mitä ohjelmaa tänä aamuna katsovat. Boss babyn ärsyttävän lässyttävät äänet alkaa pauhaa kajareissa.  Kurkkua kuristaa, oksettaa ja sattuu päähän. Tapaan opettajan klo 9 koululla. Tapaaminen on sovittu jo jokin aika sitten tarkoituksena keskustella kuinka jatkan opintoja kun työharjoittelu jäi nyt välistä. Silloin en vielä tiennyt että tulisin ajatuksissa näin pitkälle että päätän lopettaa opiskelut. Itsevarmana aion kohdata opettajan ja samalla helpottuneena siitä, että vihdoinkin sain tämän asian päätökseen, minkä kanssa olen tuskaillut jonkin aikaa. Kävellessäni koulua kohti, hengitys kiihtyy ja mietin että, helvetti, jos nyt isket jonkun paniikkikohtauksen päälle. Onneksi sain rauhoitettua itseni ja vedän muutaman kerran oiken syvään henkeä. Siinä me sitten istuttiin opettajan kanssa kasvotusten pöydän molemmin puo

Syksy 2015. Ero, koulu, kisavalmistelut, muutto. Huoli toimeentulosta ja lapsista. Kaikki päällä yhtäaikaan.  En  pystynyt antaa itestäni 100% mihinkään, vaan kaikki tekeminen jäi puolitiehen, siltä se ainakin tuntui. Todella stressaavaa aikaa ja ahdistus kasvoi sitä mukaan mitä enemmän huomasin kropan pistävän vastaan kun taas mieli olisi halunnut tehdä kaiken hyvin. Tunnemuisto jäi kehoon ja se nostaa päätään nyt.  Oon aina ihmetellyt miten jengi jaksaa painaa vuodesta toiseen niska limassa. Oonko vaan heikko vai arvostanko liikaa hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisesti etten aio repiä selkänahkaani. Tällä hetkellä opiskelen itselleni uutta ammattia. Oon nuoruuteni ollut töissä kun muut ikäiseni samanaikaisesti olivat kuluttamassa koulunpenkkejä. Monen mutkan kautta aikuisiällä löysin sen mitä haluan tehdä "isona". Toisaalta olen niin tuuliviiri etten usko että olen ikinä valmis mutta suunta on nyt oikea.  Laitoin työkkäriin hakemuksen jossa perustelin hyvin miksi tar

Tässä teille aikuiset naiset smoothie resepti, jossa anti-age vaikutuksia. 2dl soijamaitoa, makeuttamaton 1 banaani 1dl mansikoita 1rkl MCT-öljyä 1rkl granaattiomenajauhetta 1 korkillinen ruusuvettä 1rkl oluthiivaa 10 kpl mintunlehtiä Oon suosiolla jättänyt granaattiomenan kaupan hyllylle, sillä olen kokenut sen käytön erittäin hankalaksi, enkä taida olla ainoa. Onneksi tätä superruokaa saa nyt valmiina jauheena. Granaattiomena sisältää antioksidantteja, jotka torjuvat vapaiden radikaalien aiheuttamia soluvaurioita. Vapaiden radikaalien aiheuttama tuho on yhdistetty syöpään. Granaattiomena sisältää C-vitamiinia kuten muutkin hedelmät, mutta ainoana niistä, tästä saa myös B5, B9 ja K-vitamiinia. B5- vitamiini on välttämätön terveelle iholle ja hermoston toiminnalle B9- vitamiini luo terveitä verisoluja K-vitamiini edistää veren hyytymistä ja luiden pysymistä normaalina Granaattiomenan polyfenoliset yhdisteet hillitsevät ikääntymisen merkkejä. Tässä siis s

OMG mikä matkakuume mua taas vaivaa. Aikalailla tasan vuosi sitten pakkailin rinkkaani ja kuukauden seikkailu Thaikuissa oli alkamassa. Mulle on jäänyt viime kesästä sellainen mielikuva että olipa hyvä ja lämmin kesä, kunnes tajusin että sehän johtu tosta reissusta. Imin siellä aurinkoa ja lämpöä itseeni niin paljon , että loppukesän sadepäivät Suomessa meni multa ihan ohi. Hymyilin vaa ja elin omassa kuplassani. Vaikka harvemmin ärsyynnyn huonosta säästä niin on toi lämpö ja aurinko kyllä sellainen elämän voimanlähde että huh. Nyt kun on saanut nauttia siitä hieman, tuntuu että olisi herännyt eloon. Se lämmön tunne iholla..toimii kuin vampyyrille veri. Tiedän että on tosi naiivia sanoa että ihan sama vaikka tulisi ihosyöpä, mä haluun ruskettua. Mun iho voi niin paljon paremmin kesäisin. Ehkä mun kroppa yrittääkin sanoa etten kuulu tänne Suomeen vaan jonnekin missä sitä aurinkoa ja lämpöä on ympäri vuoden. Unelma minkä vielä toteutan kun olosuhteet antavat myöten.. Mulle matkustelu m

Tiedättekö sen fiiliksen kun on vaa jotenki vaikeeta ittensä kanssa. Mikään vaate ei tunnu mukavalta päällä eikä näytä hyvältä. Hiukset ei asetu niinkuin haluat ja meikki menee ihan päin honkia vaikka kuinka tekisit mitä niin olo on kuin petolinnun perseellä ja peilistä tulee sun pahin vihollinen. Tollasina päivinä sitä haluu vaan jäädä kotiin, käpertyy peiton alle ja rypee itsesäälissä. Oisin niin tehnytkin, mutta nyt on mun lapsiviikko joten uloshan se oli mentävä. Käytiin kirppiksellä moikkaa kavereita ja vähän kierreltiin kauppoja. Mun ois tehny niin mieli vaan kiukutella ja kävellä tuolla vihanen ilme päällä mutta en vaan pystynyt. Pyrin joka päivä sanomaan jonkin kohteliaisuuden tuntemattomalle ihmiselle tai auttamaan jollain tapaan. Tänään se oli niinkin yksinkertainen juttu kuin ärrällä olin ostamassa kahvia niin siihen tuli nainen myös säätämään omaa kahviansa. Ojensin hänelle maidon ja mukiin kannen. Perushomma mutta hän meni niin hämilleen siitä, oli ihan että wau ja kiitte