DS

Ei hitto! Mihin tää aika menee? 1 viikko jäljellä kisoihin. Tää matka on kyllä ollut sellasta vuoristorataa et huh huh! IG:ssä ja FB on tullut postailtua kuvia kun on ollu se hyvä fiilis ja lentänyt jossai ihme kisahuumassa, mutta sitten on ollut niitä päiviä kun ei ole suoraan sanottuna vittuakaan kiinnostanut! Anteeksi ruma kielenkäyttöni, mutta mitä sitä kaunistelemaan, kun tunne on ollut noin vahva. Ei ole ollut parisuhteessa helppo valmistaua kisoihin, eikä se kyllä ole helppoa sinkkunakaan. Molemmissa on ne omat ongelmansa. Päätin tosiaan, että helmikuun ajan olisi mies-blokki päällä. Noh, eihän se pitänyt.Yritys oli kyllä kova. Viime viikonloppuna tuli vedettyä sellanen määrä irttareita ja kaikkea muuta shittiä, että parempi sekottaa se pää sitten niillä miehillä kuin sortuu ruokiin ohi dietin. Mulla on tosi ihania ystäviä jotka on uskonut muhun ja tsemppannut mua, mutta silti on välillä ollut mieli ihan maassa. Joskus sitä tarvii vaan sen yhden tietyn ihmisen oikeat sanat ja t

Mun äiti on maailman paras! Tän varmaa kuulee jokaisen suusta ja nyt odotatte lukevanne jotain älytöntä hehkutusta siitä kuinka hän on minua rakastanut ehdoitta ja tukenut aina. Höpönhöpö. Meillä on ollut paljon vaikeita aikoja. Olen ollut teininä todella pahasti oireileva oikein kunnon pissis isolla P:llä. Meillä ei kotona paljon tunteista puhuttu tai niitä hyviä näytetty. Ovia kyllä paiskottiin ja kirosanoja lensi ilmoille. Anteeksi ei pyydetty koskaan. Siksi muutin pois kotoota jo 16-vuotiaana. Oli aika, kun emme puhuneet toisillemme varmaan kahteen vuoteen mitään. Olemme niin erilaisia. Ulkonäöllisesti en muistuta äitiäni ollenkaan. Joskus promohommia tehdessä, äiti on sattunut kävelemään ohi ja ollaan siinä vaihdettu kuulumiset. Kun olen maininnut työkavereille että se oli äitini, niin aina vastausksena on ollut;" te ette oo yhtään samannäköisiä. " Luonteenpiirteet on myös ihan äärilaidasta toiseen ja välillä oon miettinyt, varsinkin nuorempana että onkohan toi mun oik

Mikähän siinä on että joka kerta ennen kisoja tuun kipeeksi. Joko ravinto on niin yksipuolista ettei suojaa taudeilta tai sitten kyse on huonosta tuurista. En muista että mulla olisi koskaan aikasemmin ollut vatsatautia ja nyt reilu vuoden aikana ollut 3. Onkohan liikaa toivottu että kisoihin saisi joskus valmistautua ilman mitään huolia. Elämäähän tää on ja sitä ei voi ennustaa, mutta jotenkin sitä on nyt niin herkkänä tälle kaikelle että kyllä pistää itkettämään ja vituttamaan kun ei pääse treenaa ja saa taas olla huolissaan ehtiikö kuntoon vai ei. Olin viikonloppuna MP-messuilla töissä. Ilmastointi tai jokin viima siellä kävi kun olin ihan jäässä välillä. Maanantai illalla tuli oksettava olo ja olin satavarma et taas iski oksennustauti, onneksi ei. Kurkku on todella kipeä ja nielaseminen sattu aivan älyttömästi. Luonnollisesti olen tätä yrittänyt hoitaa; teetä, inkivääriä, superfoodeja. infrapunapussia ja saunomista. Puhumaan ei oikein pysty. Vaikeeta, mutta ehkä ihan hyvä oppi mul

Muistan kun sain ensimmäiset rintsikat. Ne oli vihreä-kukalliset ja ostettu seppälästä. Olin niin ylpeä niistä että laitoin tahalleen valkoisen t-paidan päälle, jotta kaikki näkisi varmasti että minulla on rintsikat..rinnat..olen kasvamassa naiseksi. Menkat ei ollut vielä alkanut niin tämä oli ensimmäinen "naiseuden" merkki. Teininä tuli korostettua rintoja pukeutumisessa. Miksi?- No ihan poikien takia. Pojilla hormoonit hyrrää ja alkaa tytöt kiinnostaa..ja silloin taidettiin elää tissi-aikaa Pamela Anderrsonin takia. Mulla on aina ollut suht isot rinnat, kuppikoko vaihdellut C-D:n välillä. On ollut aikoja kun haaveilin pienemmistä rinnoista. Kaupoissa monet kivan näköiset mallit olivat vain A-B-kupeille. Kun tulin raskaaksi, rinnat tietenkin paisuivat maidosta. Mulle oli itsestäänselvyys, että imetän. Se on luonnollista. Sitä varten rinnat on, niillä ruokitaan jälkeläisiä. Kaksi lasta imetettynä voitte kuvitella miltä ne tissit näyttää sen jälkeen. Oli aikoja jolloin ne häir