DS

Piti kirjoittaa ikävästä mutta en osaa pukea sitä sanoiksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen tälläistä ikävää..erilaista kuin ennen. Erilaista kuin silloin kun olen ollut työmatkalla tai lomareissulla tai kavereiden kanssa ulkona. Silloin olen ollut jossakin muualla ja palannut kotiin lasten luo. Nyt olen kotona ja he eivät ole täällä. Tunnit tuntuu päiviltä ja päivät ikuisuudelta. Toisaalta nautin näistä hetkistä itseni kanssa, ei tarvitse passaa ketää, huolehtia, olla läsnä. Saa syödä ja käydä suihkussa rauhassa. Kaupassa muistan ostaa kaiken ilman listaa kun kukaan ei keskeytä ja katkaise ajatustani.  Mutta..tämä ikävä..tää rapii sydäntä.. ..

Tässä on viimeiset pari kolme viikkoa otettu iisisti niin ruuan kuin treenien suhteen. Hyvä ystävä antoi tossa reilu kuukausi sitten loistavan neuvon; keskity yhteen asiaan kerralla. Meinas mennä pahasti pää jumiin silloin. Tuntui että kaikki kaatuu päälle. Suoritin työharjoittelua, piti alkaa kirjoittamaan näyttösuunnitelmaa, avoero, tavaroiden jako, rahahuolet (takuuvuokra), kisadietti, edessä häämöttävät fitnesskisat..huh, mitä vielä. Viikon olin sairaslomalla. Leivoin, maalasin, treenasin. Tein kaikkea sellaista mistä pitäisi tulla hyvä olo ja mieli mutta eipä vain tullut. Vaikka kuinka yritin niin en saanut kehoani rennoksi. Purskahdin itkuun työharjoittelupaikassa ohjaajalleni sekä apulaisrehtorille. Väsymys painoi kun en saanut nukuttua. Olin ihan zombie. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin oikeasti keskittyy yhteen asiaan kerralla. Hommat lähti etenee ja onneksi asioilla on tapana järjestyä, Olen nyt itselleni armollisempi. Muutto ja totuttelu uuteen kotiin ja elämään on vienyt yl

Olen viime päivinä miettinyt vapautta ja sitä kuinka se eri elämäntilanteissa merkitsee erilaisia asioita. Joskus se näkyy ihan pieninä asioina ja joskus on pyristeltävä oikein kunnolla irti sen eteen. Mulle vapaus merkitsee mm. sitä että saan päättää omista asioistani, niinkin arkipäiväisiä ja pieniä kuten, saan päättää itse mitä syön tai puen päälleni. Aika itsestäänselvyyksiä varsinkin täällä länsimaissa joten ei niihin edes kiinnitä sen suurempaa huomiota. Vapaus merkitsee myös omien unelmien toteuttamista. Unelmien parisuhteessa sitä haluaisi jakaa elämänsä toisen kanssa ja samalla pystyisi toteuttamaan unelmiaan ja se toinen tukisi ja kannustaisi siinä. Jotenkin tuntuu että parisuhteessa alkaa elämään sille toiselle, unohtaen unelmansa. Yhteisellä tiellä mahdollisuuksien ovet sulkeutuu kerta toisensa jälkeen ja tie kapenee. Jotenkin sitä vaa tyytyy siihen että menee ihan ookoo, miksi muuttaa mitään? Muutos aina pelottaa mutta sen tuoma onnellisuus on aina riskin arvoinen. Ja jos