DS

Miten voi olla, että olen asunut koko ikäni stadissa ja en ole koskaan kuullut Lonnasta? Toisaalta tää on ihanaa, että näinkin pieni kaupunki kuin Helsinki, yllättää positiivisesti joka kesä. Lonna sijaitsee vain 1,5 km päässä Kauppatorilta, ja sinne pääsee lautalla 10 minuutissa. Pikkuinen saari, vain 150m pitkä, mutta niin ihana ja tunnelmallinen, mä olin myyty samantein. Lonnassa on kahvila ja vohvelibaari, oi nam! Ravintolassa on tarjolla saaristolaisruokaa, hyödyntäen kotimaisia raaka-aineita ja lähituotantoa. Lisäksi löytyy tilausravintola, jossa järjestetään mm. häitä. A:lle vaan tiedoksi, että tiedän nyt missä meidän häitä tanssitaan ;) haha. Lonnaan valmistui uusi rantasauna, jossa pääsee saunomaan 16 € hintaan, huom!- alle 12v ilmaiseksi. Mä eksyin Lonnaan yhdessä lasten kanssa. Siellä järjestettiin SNADI LONNA tapahtuma. Tuolloin oli luvassa taidetta ja kalliopiirustuksia. Ohjaajia oli tarpeeksi monta lapsi määrään nähden (ryhmään mahtuu 2

Jalat tutisee. Pitkästä aikaa tunnen ylpeyttä itsestäni. Tein jotain mitä en olisi uskonut saavuttavani koskaan. 180 kg!! -satakahdeksankymmentä kiloa! Sen verran oli tämän aamun treeneissä kiekkoja jalkaprässissä. Palkkasin itselleni valmentajan toukokuussa, koska tuntui siltä että tarvitsen piiskuria, jonka avulla saan urheilun takas elämääni rutiiniksi. Motivaatio meni uupumuksen myötä..tai no..halua kyllä oli, mutta pään sisäinen ruoskinta ja tekosyyt sai mut saamattomaksi. Tiesin ja tunsin joka solulla kuinka huono olo valtaa kehoa kun en treenaa, mutta silti suklaa ja netflix vei voiton. Ne jotka seuraa mua snäpissä, näki ne mun joka viikkoiset dietti aloitukset ja aina se homma meni puihin, viimeistään keskiviikkona. En vaan ollut valmis ja en ole täysin vieläkään, mutta tässä opetellaan sitä armollisuutta ja nyt tärkein asia on saada treenit kulkee 4/vkossa. Johnin löysin vähän niinkuin vahingossa. Mun fb feediin lävähti mainos Selkrig performance unitista ja heidän tarj

Tunnustelen luuria peiton alta. Liian kirkkaana näyttö välähtää ja huomaan silmät sikkurassa kellon näyttävän 6:54. TV pamahtaa päälle. Lapset käy keskustelua siitä mitä ohjelmaa tänä aamuna katsovat. Boss babyn ärsyttävän lässyttävät äänet alkaa pauhaa kajareissa.  Kurkkua kuristaa, oksettaa ja sattuu päähän. Tapaan opettajan klo 9 koululla. Tapaaminen on sovittu jo jokin aika sitten tarkoituksena keskustella kuinka jatkan opintoja kun työharjoittelu jäi nyt välistä. Silloin en vielä tiennyt että tulisin ajatuksissa näin pitkälle että päätän lopettaa opiskelut. Itsevarmana aion kohdata opettajan ja samalla helpottuneena siitä, että vihdoinkin sain tämän asian päätökseen, minkä kanssa olen tuskaillut jonkin aikaa. Kävellessäni koulua kohti, hengitys kiihtyy ja mietin että, helvetti, jos nyt isket jonkun paniikkikohtauksen päälle. Onneksi sain rauhoitettua itseni ja vedän muutaman kerran oiken syvään henkeä. Siinä me sitten istuttiin opettajan kanssa kasvotusten pöydän molemmin puo