DS

Syksy 2015. Ero, koulu, kisavalmistelut, muutto. Huoli toimeentulosta ja lapsista. Kaikki päällä yhtäaikaan.  En  pystynyt antaa itestäni 100% mihinkään, vaan kaikki tekeminen jäi puolitiehen, siltä se ainakin tuntui. Todella stressaavaa aikaa ja ahdistus kasvoi sitä mukaan mitä enemmän huomasin kropan pistävän vastaan kun taas mieli olisi halunnut tehdä kaiken hyvin. Tunnemuisto jäi kehoon ja se nostaa päätään nyt.  Oon aina ihmetellyt miten jengi jaksaa painaa vuodesta toiseen niska limassa. Oonko vaan heikko vai arvostanko liikaa hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisesti etten aio repiä selkänahkaani. Tällä hetkellä opiskelen itselleni uutta ammattia. Oon nuoruuteni ollut töissä kun muut ikäiseni samanaikaisesti olivat kuluttamassa koulunpenkkejä. Monen mutkan kautta aikuisiällä löysin sen mitä haluan tehdä "isona". Toisaalta olen niin tuuliviiri etten usko että olen ikinä valmis mutta suunta on nyt oikea.  Laitoin työkkäriin hakemuksen jossa perustelin hyvin miksi tar