DS

No niin jakso on nyt nähty ja voi helv...että sitä osaa olla kriittinen itsensä suhteen. Katsoin sen yksin kotona, mutta langan päässä oli ystäviä antamassa rehellistä palautetta. Nää palautteet ei kyllä kohdannut yhtään omiin fiiliksiin. Nää ohjelmat sun muut kuvaukset on aina hauskoja siinä mielessä, että paljon niissä aina kuvataan ja se miten ne leikataan ja näytetään ulos, voi katsojat saada ihan eri käsityksen tapahtumista/ihmisistä. Sain äidiltäni kommentin, että hihittelin. Nojoo, harvoin osaan olla vakava, enkä omaa sellasia näyttelijän taitoja, että voisin vetää jotain roolia tossa ja miksi edes vetäisin. Palataan vielä kuvauspäivän tunnelmiin.. Siinä me seistiin 10 mimmiä rivissä ja odotettiin ketkä viisi meistä pääsee näkee miehen. Kun juontaja alkoi kuivailemaan suudelmaa sanoilla rauhallinen ja aistikas, tiesin heti että tarkoittaa mua. Olen meinaan saanut samanlaista palautetta aikaisemminkin suudelmistani, varsinkin miehiltä kenen kanssa se on toiminut. Takahuoneessa

Joo-o, tällaiseen ohjelmaan tuli sitten osallistuttua. Jakson on voinut katsoa ruutu + jo,  mutta tulee siis tv:stä ylihuomenna neloselta klo 22. Miksi mä sitten lähdin mukaan? Rehellisesti, sillä hetkellä kun olen sen hakemuksen täyttänyt niin mua v*tutti kaikki miehet. Anteeks, korjaan vähän..miehet ketä tapailin. Kaipasin pirististystä ja kelasin että toi on kyllä niin ainutlaatuinen kokemus, ei telkkariin pääsy vaan suudella silmät sidottuna tuntematonta ihmistä että pakko kattoo tää kortti. Klik, meili lähetty..sinne nyt meni :).  Sain pian vastauksen, jossa he pyysivät vähän lisätietoja kuten, tulisi kertoa millainen olen ja millainen on unelmien kumppani. Arvaa vaa jaksoinko kirjoittaa sitä. Äh, antaa olla. Aikaa kului ja olin saanut viel pahemman draaman aikaseks yhden tyypin kanssa. Tästä sain sen verran potkua et rustasin kyselyn, vaikka inhoon täytellä tollasia. Unelma kumppanin silmien väri..ei paljoo värejä katella jos joku jalat alta vie ;). Kuvauspäivänä heräsin aikasi

Herään auringonvaloon joka puskee keittiön ikkunasta. Sunnuntaiaamu..uudessa kodissa. Mun pitäis olla olla onneni kukkoloilla. Katson kun vesi alkaa kiehuu kattilassa ja purskahdan itkuun. Pelästyn. Mikä mua vaivaa? Alan epätoivoisesti etsii syitä olooni, enkä keksi mitään yksittäistä järkevää syytä. Kun olen iloinen ja onnellinen, niin harvemmin silloin pysähdyn miettii syitä olooni. Miksi alakuloisuuden nostaessa päätään on heti löydettävä syy siihen? Miksen anna itseni vaan tuntea nyt näin? Tiedän tämän olevan hetkellistä. En jää peiton alle mörköilemään vaan mieleni tekee silti lähteä ulos treenaamaan ja tapaamaan läheisiäni, vaikka en niistä samanlaista mielihyvää saakkaan.  "Alakuloisuudella tarkoitetaan mielialan laskua. Alakuloisuuden tunne on osa terveen ihmisen normaalia tunteiden kirjoa. Alakuloisuus on luonnollinen reaktio elämänmuutoksiin. Negatiivisia ajatuksia ja tunteita ei tarvitse pelätä. Jos tällaisia tunteita yrittää välttää, ahdistus ja levottomuus voivat p